JOHDANTO

Tähän raporttiin on kerätty kannanottoja, kokemuksia ja tutkimustuloksia eri maista ja mielipiteitä koskien tietoyhteiskunnan kehittämistä, matematiikan asemaa ja erityisesti aihepiiriä naiset ja matematiikka.

Syynä raportin kirjoittamiseen on ollut halu esittää useiden vuosien aikana kansainvälisesti koottu lista ehdotuksista tyttöjen ja naisten matematiikan ja tietotekniikan harrastuksen lisäämiseksi. Yritän myös oikaista matematiikan asemaa ja merkitystä koskevia väärinkäsityksiä, jotka matemaatikkojen mielestä ovat yhteiskunnan kannalta suorastaan vaarallisia sekä esitän mielipiteitä suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen nykyisestä kehityssuunnasta.

Lyhyesti matematiikan aseman ongelmista:

Suomalaisessa mediassa esitetään usein huolestumista siitä, että yhteiskunnassamme on vallalla liiaksi kilpailuun, tehokkuuteen ja tuottavuuteen huomiota kiinnittävä suuntaus ja koulun epäillään keskittyvän kovan tiedon jakamiseen muun kasvatuksen kustannuksella. Kilpailukyky, kansainvälistyminen, luonnontiedetalkoot, tulosvastuu, tietoyhteiskunta ja tehokkuus ovatkin jatkuvasti esillä poliitikkojen ja teollisuuden edustajien puheissa. Tulosvastuun, tehokkuuden, kilpailun ja kovien arvojen liiallisen korostamisen vahingollisuudesta olen samaa mieltä, mutta koulutuksen väitetyt tietopainotteiset saavutukset, panostaminen matematiikkaan ja luonnontieteisiin on mielestäni paljon monimutkaisempi ja osin suorastaan vaarallisen perätön väite.

Vuonna 1993 Suomi käytti OECD:n tilaston mukaan Kanadan ohella eniten rahaa koulutusmenoihin, 7,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tilastot osoittavat, että maa panostaa huomattavan osuuden tutkimusrahoituksesta teknisiin tieteisiin, teknologiaan ja teolliseen kehitykseen. Luonnontiedetalkoot ovat sijoittaneet erittäin huomattavia summia koulujen konehankintoihin. Tavallinen kansalainen varmaan median myllytyksessä uskookin, että matematiikka ja luonnontieteet ovat nyt painopistealoja, joilla menee todella lujaa ja joihin panostetaan yleissivistyksen kustannuksella.

Tämän rinnalla on todellakin vaikeasti ymmärrettävää, että tilanne matematiikan, teknologian perustan, suhteen onkin aivan päinvastainen kuin edellinen mediatodellisuus antaa ymmärtää ja että matematiikka on itse asiassa joutunut maan kokoon nähden valtavien teknologiapanostusten aiheuttamien väärien mielikuvien uhriksi.

Kautta aikojen on matematiikan opetusta pidetty arvossa siksi, että se harjoittaa päättelykykyä ja antaa valmiuksia jokapäiväiseen elämään ja jatko-opintoihin. Länsimaiseen yleissivistykseen kuuluvat matemaattiset pohjatiedot. Tämä pätee tietenkin myös Suomessa, mutta toteutuvatko edes yleissivistyksen koulutukselliset tavoitteet matematiikan suhteen?

Matematiikan asema yhteiskunnassamme on selvästi huonontunut ja siihen on suurelta osin syynä ajattelu, että koneet laskevat, joten matematiikkaa ei enää tarvitse opetella. Matematiikan opiskelun vaatimat taidot, keskittyminen ja älyllinen pitkäjännitteinen ponnistelu ovat ristiriidassa nyky-yhteiskunnan viihteellisen ja nopeasti ja helposti näyttävää tulosta haluavan suuntauksen kanssa.

Käsittääkseni tästä on vakavat seuraukset: Systemaattisen ajattelun harjoituksen puute voi johtaa kunnollisen päättelytaidon vähenemiseen aivan arkielämän tasollakin. Unelmat korkean osaamisen maasta tulevaisuudessa saattavat osoittautua katteettomiksi, sillä pohja, matematiikan osaaminen, pettää.

Seuraavat väitteet näyttävät maassamme nyt yhä vakavammilta, näitä käsittelen tai ainakin sivuan tässä raportissa:

• Jo vuosikausia eri tavoin dokumentoitu huolestuttava matematiikan huono taso koululaisten oppimistuloksissa näyttää vain entuudestaan huonontuvan.
• Kouluissa ja oppilaitoksissa on sijoitettu koneisiin ja laitteisiin, mutta tämä ei korvaa osaamiseen sijoittamisen laiminlyöntiä. Koneen kanssa puuhastelu - joidenkin mielestä suurta osaa tästä toiminnasta kuvaa sana verkkovelttoilu - ei välttämättä edesauta matematiikan oppimista, koulutasolla pikemminkin päinvastoin.
• Voi olla pelättävissä, että pinnallinen ja lyhytjännitteinen TV:n ja multimedian opettama ajattelu estää pitkäjännitteisen ponnistelun ja systemaattisen lineaarisen päättelyketjun oppimisen.
• Koulutuksen menojen leikkaamiset nimenomaan käytännön työtä koskevissa kohdissa ovat olleet vakavia virheitä. Supistusten suunnittelu ja toteutus ovat syöneet niitä voimavaroja, jotka olisi pitänyt sijoittaa opetustyöhön.

"On kiinnitettävä erityistä huomiota tyttöjä rohkaisevaan matematiikan ja tietotekniikan opetukseen. Peruskoulutuksessa on myös kiinnitettävä huomiota tyttöjen rekrytoimiseen teknis-tieteelliselle alalle. Tämän takia on tärkeää, että opetusministeriön matematiikan ja luonnontieteiden osaamistalkoiden tavoite tyttöjen osuuden lisäämiseksi erityisesti matematiikan, luonnontieteiden ja tietotekniikan opiskelijoista toteutetaan."

Raportin sisältö:

• Luku I perustelee matematiikan merkitystä nykyisessä teollistuneessa yhteiskunnassa.
• Luku II käsittelee naisia ja matematiikkaa.

Kirjassaan Käärme ja tiedon puu esitti Satu Hassi jo vuonna 1987 varsin samanlaisen listan (lisättynä ehdotuksella, että tyttöjä tulisi ohjata teknisiin leikkeihin jo lastentarhoissa) toimenpiteistä tyttöjen ja tekniikan suhteen. Leila Räsänen on kirjoittanut aihepiiristä tytöt ja fysiikka selkeän yhteenvedon toimenpide-ehdotuksineen Arkhimedes-lehdessä.

• Luku III sisältää mielipiteitä matematiikan opetuksesta erityisesti koulutasolla, ja lopuksi joitain koko koululaitokseen, arviointeihin ja suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkiseen tilaan liittyviä näkökohtia. Tarkemmat viittaukset viimeksimainitusta olen kerännyt liitteeksi.
• Luku IV esittelee arvioita tietoyhteiskunnan kehityssunnasta ja lopuksi yleisiä ajatuksia yhteiskunnan kehityksestä.

Helsingissä, 8.3.1999

Marjatta Näätänen
dosentti
matematiikan laitos
Helsingin yliopisto

Seuraava - Sisällysluettelo