C. P. Snow nosti esiin kahden kulttuurin teeman, nimittäin humanistisen ja luonnontieteellisen. Lainaan C. P. Snown tekstiä, jonka hän kirjoitti neljä vuotta Cambridgen kuuluisan Rede-luentonsa jälkeen: "Yhteiskunnassamme eli kehittyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa on menetetty jopa pyrkimys yhteiseen kulttuuriin. Suurimmalla tuntemallamme intensiteetillä koulutetut ihmiset eivät enää pysty kommunikoimaan keskenään tärkeimpien älyllisten ongelmiensa tasolla. Tämä on luovan, älyllisen ja ennen kaikkea tavallisen elämämme kannalta vakavaa. Se johtaa meidät tulkitsemaan menneisyyden väärin, arvioimaan nykyisyyden virheellisesti ja kieltämään tulevaisuuden toiveemme. Se vaikeuttaa tehokkaaseen toimintaan ryhtymistä tai tekee sen mahdottomaksi... On vaarallista, että on kaksi kulttuuria, jotka eivät kommunikoi eivätkä voikaan kommunikoida. Tänä aikana luonnontiede määrittää suuren osan kohtalostamme eli sen, jäämmekö henkiin vai kuolemmeko, joten jako on vaarallinen jopa erittäin käytännöllisellä tasolla. Luonnontieteilijät voivat antaa huonoja neuvoja, mutta päätöksentekijät eivät erota hyviä neuvoja huonoista... Tällä hetkellä etenemme puoliksi koulutetulla tavallamme, yritämme kuulla ilmeisen tärkeitä viestejä ikään kuin kuuntelisimme vierasta kieltä, josta tunnemme vain muutaman sanan..." Snow viittaa toisaalta sovelletun luonnontieteen vaaroista pakenemiseen ja toisaalta sen meille antamien hyvien mahdollisuuksien toteuttamiseen, joka on ihmisen ominaisuuksille huomattavasti vaativampi tehtävä, mutta pitkällä aikavälillä palkitsee ruhtinaallisesti ja jatkaa:
"Koulutuksen muutokset eivät sellaisenaan ratkaise ongelmiamme, mutta ilman näitä muutoksia emme edes ymmärrä, mitä ongelmat ovat. Koulutuksen muutokset eivät johda ihmeisiin. Kulttuurimme jako tekee meidät typerämmiksi kuin on tarpeen... Hyvällä onnella voimme kuitenkin kouluttaa suuren osan parhaista ajattelijoistamme siten, että he eivät ole tietämättömiä mielikuvituksen kokemuksesta sekä luonnontieteessä että taiteessa, että he eivät ole tietämättömiä sovelletulta luonnontieteeltä saamistamme myötäjäisistä, useimpien ihmisten poistettavissa olevasta kärsimyksestä ja vastuista, jotka kerran nähtyinä ovat kiistattomia."
Nopea suuren mittakaavan ekonominen ja teknologinen muutos vaikuttaa yhteiskuntaan, ja yhä teknologisempi ympäristö vaatii yhä korkeamman tason teknologista ja matemaattista tietoa ja taitoa ylläpitämisekseen. Näin syntyy kierre.
Matematiikasta on tullut näkymätön vaikuttaja, jota paradoksaalisesti opitaan yhä vähemmän kouluissa - oppikirjojen komeista sisällysluetteloista huolimatta.
Matematiikka tarjoaa formaalit käsitteet, mallit ja teoriat sekä kansainvälisen kielen, jolla on selkeä kielioppi ja jolla voidaan selittää tieteellisiä suhteita. Matematiikan suuri käyttö on tehnyt siitä kehitysvoiman melkein kaikelle tieteelliselle ja teknologiselle kehitykselle. Matematiikka on tehnyt mahdolliseksi tarvittavan ennustamisen ja kuvailemisen luonnontieteistä talouselämään, yhteiskuntatieteisiin ja aina jokapäiväiseen elämäämme asti. Keitel toteaa, että numeroiden käsittely, lukujen suuruusluokan ymmärtäminen, datan tulkinta ja visualisointi taulukoilla, graafeilla ja kaavioilla ovat nykyisen läpeensä matematisoituneen yhteiskunnan vaatimia kykyjä, joita ilman ei voi toimia koulutetun kansalaisen tavoin, seurata ja vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.
Keitel jatkaa analyysiään todeten, että teknologia ja yhteiskunta kietoutuvat toisiinsa: Ellei olisi laivanrakennustekniikkaa ja aseteknologiaa, ei olisi merenkulkua ja sotia, ei imperialismia ja kolonialismia. Ilman höyrykoneen keksintää ei olisi ollut teollista vallankumousta. Nykyisin ponnistellaan myös sellaisen teknologian kehittämiseksi, joka auttaa taistelussa uhkaavaa tai epätarkoituksenmukaista teknologiaa vastaan.
Keitelin mukaan matematiikka on insinöörien ja teknologien kieli ja metodologia, sitä voidaan pitää teknologian edellytyksenä ja kääntäen teknologiaa matematiikan materialisoitumisena. Sekä teknologia että matematiikka ovat ihmisen toimintoja, joita suoritetaan yhteiskunnassa ja joihin sosiaaliset struktuurit vaikuttavat.
Matematiikan kehitys liittyy läheisesti abstraktion käsitteeseen ja se taas abstraktin ajattelun prosessiin. Abstrakti ajattelu tapahtuu aivoissa ja on hyvin joustavaa. Voimme luoda kuvitteellisen maailman ja testata jotain toimintaa siellä ilman, että on tarpeen pelätä seurauksia, koska kaikki tapahtuu aivoissa. Matematiikan voima perustuu tällaiseen abstraktin yrityksen ja erehdyksen kautta tapahtuvaan kehittämistoimintaan. Matematiikka toimii filtterinä sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Matematiikan käyttö näyttää muuttavan abstraktit ajatukset todellisiksi voimiksi tai asioiksi, jotka muovaavat elämäämme. Keitel luettelee implisiittisesti matemaattisia asioita, jotka vaikuttavat elämäämme, kuten verotus, tutkinnot, vakuutukset, puhelin, luottokortit. Tärkeimmät matematisoidut käsitteet ovat aika, tila ja raha ja kaikenkaikkiaan lukukäsite hallitsee kaikissa teollistuneissa maissa niin täydellisesti, että sitä pidetään luonnollisena.
Keitel viittaa vaaroihin, joita korkean erikoistumistason saaneiden asiantuntijoiden käyttö yhteiskunnan ohjailussa aiheuttaa demokratialle: tavalliset ihmiset eivät pysty osallistumaan näihin prosesseihin. Hän kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota aiheisiin, jotka liittyvät yhteiskunnan matematisoitumiseen ja mekanisoitumiseen ja kertoo kunnianhimoisista yrityksistä käsitellä koulussa ympäristökysymyksiä, kuten teollisuuden aiheuttamaa vesien saastumista koulun sijaintipaikkakunnalla.
Huomautus. Keitelin viimeiseen kunnianhimoiseen toiveeseen liittyen on todettava, ettei Suomen pienillä matematiikan tuntimäärillä kovin kunnianhimoisia projekteja voida toteuttaa, eikä matematiikan soveltamista voi tehdä, ellei osaa teoriaa ja tunne myös sovellutusalaa. Sen sijaan edellä esiin otetut näkökohdat olisivat Suomessa hyvin paikallaan mediassa ja yleisessä kansalaiskeskustelussa.