MAOL ry:n puheenjohtaja (1988-1994) Jukka O. Mattilan pääkirjoitus Dimensiossa 5/1989

VALTAKUNNALLINEN MUUTOS VAATII VALTAKUNNALLISEN OHJEEN

Valtioneuvoston 8.2.1985 antama päätös peruskoulun uudeksi tuntijaoksi oli matemaattisille aineille tuhoisa. Poistuihan sen vaikutuksesta syksyllä 1986 alkaneen ja keväällä 1989 päättyneen siirtymävaiheen aikana peruskoulun yläasteelta yksi vuosiviikkotunti sekä matematiikasta että fysiikasta. Prosentteina mitaten matematiikasta poistui 10 % ja fysiikasta peräti 25 %. Vapautuneet tunnit on siirretty kotitalouden perhe- ja kuluttajavalistukseen ja valinnaisaineisiin.

Matematiikan ja fysiikan tuntien poistuminen vaikuttaa sekä perus-, että keskiasteen opetukseen. Jos oppimääriä verrataan rakennukseen, on peruskoulussa näistä aineista tavallaan ylin kerros otettu pois. Rakennus seisoo edelleen tukevasti paikoillaan, mutta näköaloja joudutaan katselemaan aikaisempaan verrattuna kerrosta alempaa.

Lukiossa samoin kuin ammatillisella puolella tilanne on seurauksiltaan vakavampi. Onhan niissä rakennuksen pohjakerros, peruskoulun tähän asti hoitama viimeistely, peräti kokonaan poistettu. Tästä johtuen on keskiasteella ponnistettava syksyllä 1989 aivan eri lähtökohdista kuin syksyllä 1988. Aikaisemmin peruskoulussa opittua matematiikan ja fysiikan ainesta siirtyy vuosiluokkaa ylemmäksi seuraavan kouluasteen aloitusluokalle.

Matemaattisten aineiden Opettajien Liitto on jo toista vuotta ollut huolissaan tilanteeseen liittyvän ohjeistuksen viipymisestä. Keväällä 1988 liittomme aloitteesta tapahtuneiden epävirallisten kontaktien jälkeen kutsuttiin kouluhallituksen edustajat alkusyksystä 1988 neuvonpitoon, jonka aiheena oli peruskoulun tuntivähennysten seurausvaikutusten heijastuminen lukiotyöskentelyyn. Tarkoituksena oli kiirehtiä ohjeen saamista kentälle niin, että asiaa olisi voitu rauhassa käsitellä lukuvuoden mittaan sekä kouluissa että liiton järjestämissä koulutustilaisuuksissa. Minkäänlaista ohjetta ei kuitenkaan luvattu, ainakaan ennen kevättä. Perusteluksi esitettiin, että jos ohje annetaan kovin aikaisin, se unohdetaan!

Kauan odotettu kouluhallituksen tiedote T96/1989 on vihdoin saapunut lukioihin huhtikuun loppupuolella, vain runsas kuukausi ennen koulutyön päättymistä. Tiedotteen olennainen sisältö on julkistettu lehtemme kahdessa edellisessä numerossa. Liuskan mittaisessa tiedotteessa on kaksi liitettä, joista toinen käsittelee matematiikan ja toinen fysiikan opetusta.

Tiedote liitteineen on juuri niin epämääräinen kuin syksyllä oli aihetta pelätä (pääkirjoitus Dimensio 7/88). Laajan matematiikan osalta neuvotaan pallottelemaan oppiainesta kurssista toiseen, neliöjuurilaskentaa vähennettäväksi ja kompleksiluvut käsiteltäviksi "vain oppimäärän edellyttämässä laajuudessa".

Yläasteen matematiikassa ilmoitetaan sisältöjen karsinnan "todetussa laajuudessa vastaavan enemmän kuin yhden viikkotunnin vähennyksen edellyttämää määrää" eli yli 38 tuntia lukuvuoden mittaan. 38 tuntia vastaa yhtä lukion kurssia eli lukioon siirtyy yläasteen matematiikkaa yli yhden kurssin verran. Lukiosta olisi siis vastaavasti ollut poistettava vähintään yhden kurssin verran sisältöjä.

Koska kouluhallituksen ehdottamat tuntien vähennykset lukion laajassa matematiikassa ovat kuitenkin laskettavissa vain yhden tai kahden käden sormilla, vihjaistaan liitteessä, että "eräissä kouluissa on saatu hyviä kokemuksia järjestämällä työjärjestykseen merkittynä heti 1 luokan alussa kaikkien oppilaiden ohjelmaan sopiva matematiikan tukikurssi".

Näin kouluhallitus ei todellisuudessa ole halunnut olennaisesti vähentää lukion matematiikan oppisisältöjä. On tyydytty kosmeettiseen hoitoon ja sysätty yläasteelta lukioon pursuavasta oppiaineksesta aiheutuvan ongelman ratkaisu yksittäisille lukioille ja niiden matemaattisten aineiden opettajille. Samanaikaisesti kun kouluhallitus yhtäällä ahtaa lukion oppimääriin näin lisää ainesta, julistaa se toisaalla, kuinka sisältöjä karsimalla opetuksen laatu paranee.

Kouluhallitus noudattaa peräti omituista logiikkaa todetessaan, että tilanteessa "tarvittavien opetussuunnitelmallisten ratkaisuiden tekeminen on osa kunnan opetussuunnitelman kehittämistä". Sitä se ei nimittäin todellakaan ole. Yläasteen opetussuunnitelmassa vuonna 1985 toteutettu valtakunnallinen muutos olisi ehdottomasti tarvinnut valtakunnallisen määräyksen tai ohjeen lukiota varten. Ei ole kunnallisten opetussuunnitelmatoimikuntien saati yksittäisten lukioiden opettajien tehtävä paikata niitä ongelmia, jotka valtioneuvoston tasolla tehdystä yläasteen tuntijakopäätöksestä ovat lukiossa aiheutuneet. Isot asiat on hoidettava keskitetysti ministeriön ja keskusviraston tasolla, pienet koulukohtaiset nyanssit kunnan ja koulun tasolla. Valtakunnalliset asiat eivät ole pieniä.

Jo pelkästään ylioppilastutkintoa varten on lukioiden oltava valtakunnallisesti samalla lähtöviivalla. Oppilaat joutuvat eriarvoiseen asemaan, kun kaikilla kouluilla ei ole mahdollisuuksia pitää kouluhallituksen suosittelemia matematiikan tukikursseja lukion 1. luokalla.

Erityisesti lukion matematiikan opettajien oikeusturva kärsii tiedotteen ylimalkaisuudesta, koska tiedote ei selkeästi viestitä kumpaankaan suuntaan, sen paremmin opettajille kuin Ylioppilastutkintolautakunnallekaan, mitä lukiokursseista on poistettu. Ainoa eksplisiittisesti ilmaistu matematiikan oppiaineksen karsinta on yleisen matematiikan kohdalla mainittu "murtolausekkeilla laskeminen voidaan sivuuttaa".

Näin kasvaa se todennäköisyys, että matematiikan ylioppilaskokeessa on tehtäviä alueelta, jota opettaja ei ole ehtinyt lukioaikana opettaa. Raskaan ensisijaisen vastuun kokelaan arvosanan putoamisesta kantaa hänen opettajansa. Juuri tässä kohdassa on Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton edunvalvonnan paikka.

Päätös yläasteen matematiikan ja fysiikan tuntisupistuksista on aikanaan tehty kouluhallitusta korkeammalla tasolla. Sen sijaan keskusvirasto kantaa täyden vastuun päätökseen liittyvästä lukio-opetuksen epämääräisestä ohjeistuksesta ja siitä, että nyt, kiireessä ja kesän kynnyksellä, asian kimpussa joudutaan yhtenäisen valtakunnallisen ohjeen puuttuessa hajautetusti ja erikseen painiskelemaan lähes 500:ssa lukiossa ja niiden opetussuunnitelmatoimikunnissa.

Tällaistako on kunnan opetussuunnitelman kehittäminen parhaimmillaan?

Jukka O. Mattila
puheenjohtaja

Ajankohtainen lisäys yllä olevaan Dimension 5/1989 pääkirjoitukseen

Yhtä selkeästi kuin Maan radan eksentrisyys sekä pyörimis- liikkeen prekessio ja nutaatio ovat sanelleet paikoilleen lyhyemmät ja pidemmät jääkaudet, on Opetushallituksen päätös T96/1989 jättää algebran opetus yksittäisten lukioiden ja opettajien harteille luonut Suomen matematiikan opetukseen pitkän jääkauden, joka on koskettanut jo kohta 20:tä ikäluokkaa.

Marjatta Näätänen vertaa Solmun 2/2005 kirjoituksensa "Osataanko matematiikkaa kyllin hyvin" viimeisessä kappaleessa lukion kautta ja ammattillista reittiä saapuneiden opiskelijoiden matematiikan taitoja, lukion hyväksi. Sekin on selitettävissä siten, että päätös T96/1989 lähetettiin vain lukioihin ja näin tiedettiin vain lukioissa järjestää tukikursseja. Ammatillisella puolella ei kai ollut ketään vaatimassa.

Koko ongelman ydin oli pitkään vain muutaman henkilön tiedossa. Asia tuli ensi kertaa julkisuuteen Helsingin Sanomien kirjoituksessani "Matematiikan aukko paikattava" 31.12.2002. Vastineeni Kyösti Tarvaisen ja Simo K. Kivelän juttuun (10.3.2005) "Matematiikan taidoissa selviä puutteita" HS:ssa oli asiallisesti samansisältöinen.

Peruskoulun on juuri saanut uuteen opetussuunnitelmaansa yhden kurssin lisää matematiikkaa. Kuten ko. vastineessani toin esille, nyt pitäisi katsoa, onko peruskoulun matematiikassa nyt varmasti tarpeeksi "temppuoppia".

Näinhän Oph varmaankin vakuuttelee, jälleen viran puolesta. Pitäisikin koota riippumaton ulkopuolinen elin varmistamaan, että peruskoulun jälkeen EI enää tarvita erillisiä matematiikan tukikursseja. Ylimääräiset tukikurssit ovat nimittäin sikäli hämärtäneet kurssissuunnittelijoiden todellisuudentajua, että näiden kurssien vaikutuksesta yo-kirjoitukset ovat kuitenkin jollakin tavalla sujuneet.

Jukka O. Mattila, rehtori