Jukka O. Mattilan kirjoitus Helsingin Sanomissa 25.3.2005

Algebran taitojen puutteet helppo jäljittää

Yliopettaja Kyösti Tarvainen ja yliopistonlehtori Simo K. Kivelä kritisoivat ammattikorkeakoulu- ja insinööriopiskelijoiden lähtövalmiuksia matematiikan opintoihin (HS 10.3.).

Kirjoittajat toteavat suomalaisten koululaisten algebran taitojen olevan heikkoja ja toisaalta kysyvät, onko Pisa-tutkimuksessa korostettuihin numeerisiin ongelmanratkaisutaitoihin panostettu liikaa. Lisäksi he peräävät, että opetusministeriön tulisi perustaa työryhmä, joka selvittäisi, mistä algebran osaamisen puutteet johtuvat.

Algebran taitojen puutteen syyt ovat niin harvinaisen selvät, että tähän asiaan ei työryhmää tarvita. Lähtökohta juontuu tarkasti sanottuna vuoteen 1985, jolloin yläasteelta poistettiin valtioneuvoston päätöksellä yli 40 tuntia matematiikkaa.

En kritisoi tässä nyt tuntien vähentämispäätöstä, vaan sitä toteutustapaa, jolla silloinen Kouluhallitus sälytti peruskoulussa tapahtuneen leikkauksen seuraukset peruskoulun jälkeisten oppilaitosten opettajien ja heidän opiskelijapolviensa niskoille lähes kahdeksi vuosikymmeneksi eteenpäin.

Silloinen matematiikan ylitarkastaja vähätteli algebraa "temppuopiksi". Temppujen opiskelun sijasta olisi pitänyt muodikkaammin "soveltaa". Matemaattisten aineiden opettajien koulutuspäivillä saarnattiin jatkuvasti yhtä aikaa temppuoppia vastaan ja soveltamisen puolesta. Ei siis ollut ihme, että "temppuoppi", eli Tarvaisen ja Kivelän peräänkuuluttama algebra, ei ollut suosiossa.

Ensimmäinen yläasteen algebralla karsitun matematiikan läpi käynyt ikäluokka saavutti lukion syksyllä 1989. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry (toimin tuolloin puheenjohtajana) vaati useaan otteeseen, että pois jätetylle algebralle on raivattava tilaa lukiossa, koska matematiikassa kaikki perustuu aikaisemmin opitulle eikä välistä voi ottaa palaa pois, kaikkein vähimmin tärkeimpiä työkaluja.

Kouluhallitus vastasi tähän muutamalla kosmeettisella poistolla lukion matematiikkaan. Sen tiedote T96/1989 totesi lisäksi: "eräissä kouluissa on saatu hyviä kokemuksia järjestämällä työjärjestykseen merkittynä heti 1. luokan alussa kaikkien oppilaiden ohjelmaan sopiva matematiikan tukikurssi". Näin se sysäsi oman vastuunsa yksittäisille kouluille.

Tämän jälkeen nämä "väliaikaiset" tukikurssit on hiljaisesti sementoitu lukioiden matematiikan opintoihin jo yli 16 vuodeksi. Kaikissa kouluissa se ei valitettavasti ole ollut mahdollista. Tilanne on todennäköisesti hyvinkin paha ammatillisella puolella, koska siellä tätä perussyytä tukikurssitarpeineen ei ole välttämättä edes tiedostettu.

Nyt kun peruskoulu on saamassa vuonna 1985 menettämänsä matematiikan vuosiviikkotunnin takaisin, voisi aiheellisesti kysyä, onko se vihdoin kohdistettu algebraan. Jos ei, niin matematiikan lisäopintojen tarve jatkuu seuraavatkin 10 vuotta. Valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjan pitäisi etenkin kumulatiivisissa aineissa johdattaa oppilaiden enemmistö juohevasti opintojensa läpi ilman erikseen säädettyjä koko ikäluokan tukikursseja.

Tuntuu uskomattomalta, että koulusuunnittelussa voidaan kasata näin monien opiskelijaikäluokkien tielle näin kohtuuttomia taakkoja. Se on ääriesimerkki siitä piittaamattomasta tavasta, jolla opetushallinto suhtautuu sekä opiskeleviin nuoriin että kentän asiantuntemukseen. Valtaa pitävä piiri tekee seurauksista välittämättä ja niistä vastuuta kantamatta etukäteen päätökset, jotka sitten näennäisdemokraattisen käsittelyn jälkeen siunataan muuttamattomina.

Jukka O. Mattila
Parainen