Stakes suoritti kyselyjä Helsingissä huhtikuussa 1996 ja 1998 peruskoulujen yläasteilla ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Lähes päivittäin väsyneeksi itsensä kokevien osuus oli noussut kahdeksasta kolmeentoista prosenttiin.
Tutkimusprofessori Juhani Rimpelä Stakesista ennusti 14.9.1998 kouluterveyspäivä-tilaisuudessa, että erityisesti koulutoimessa tehdyt säästöt ovat tulossa korkojen kanssa maksuun. Rimpelän mukaan lähes kaikki mittarit osoittavat, että nuoret voivat yhä huonommin. Huolestuttavana hän piti mm. sitä, että jo kahden vuoden kuluessa tapahtunut ero näkyy tutkimuksessa. Keski-Suomen peruskoulujen oppilaista vain 29 prosenttia piti terveydentilaansa erittäin hyvänä. Osuus oli pudonnut kahdessa vuodessa viidellä prosenttiyksiköllä. Joka kymmenes peruskoululainen ilmoitti vuonna 1996 potevansa jotakin lääkärin toteamaa pitkäaikaista sairautta, vikaa tai vammaa, joka haittaa jokapäiväistä toimintaa. Kahdessa vuodessa tämäkin osuus oli noussut kaksi prosenttiyksikköä. Kolmella prosenttiyksiköllä (10:stä 13:een) oli noussut jatkuvasti tai lähes jatkuvasti lääkärin määräämää lääkettä käyttävien oppilaiden osuus. Koululaisten tupakointi ja humalajuominen ovat lisääntymässä, samoin koulusta pinnaaminen. Huono ilmanvaihto ja huono ilma haittasi koulutyöskentelyä yli puolella peruskoululaisista.
Huonosti pärjäävien määrä näyttää olevan kasvamassa, eikä syytä Rimpelän mielestä pitäisi lähteä etsimään ainakaan ensisijaisesti koulusta, vaan laajemmin yhteiskunnasta. Nyt pahoinvoivat nuoret ovat joutuneet osallisiksi 90-luvun alun laman aiheuttamista kuntien talousongelmista, joiden korjaamiseksi koulussa kasvatettiin ryhmäkokoja, vähennettiin tukiopetusta, leikattiin oppilashuolto- ja kouluterveydenhuoltopalveluja. Rimpelä toteaa, että lähivuosina väsyneet opettajat kohtaavat yhä väsyneempiä ja ongelmallisempia oppilaita ilman tukipalvelujen apua.
Rimpelän mukaan julkisen talouden säästöajattelu on jo nyt osoittautunut hyvin lyhytnäköiseksi. Kevyiden tukipalvelujen leikkaus aiheuttaa paljon raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeen. Lapsille ja nuorille tulisi edes kouluissa olla tarjolla turvallisia aikuiskontakteja, mutta myös opettajat tarvitsevat tukea. Meillä kasvaa turhautunutta nuorisoa, joka purkaa pahaa oloaan väkivaltaan, ilkivaltaan ja muuhun häiriökäyttäytymiseen.
Väkivalta kohdistuu yhä useammin opettajiin: hakkaamiset, potkimiset ja puremiset ovat varsin yleisiä helsinkiläisopettajien työsuojeluvaltuutetun Pekka Paasin mukaan ja eniten tapauksia ilmenee ala-asteella. Suurin osa tapauksista ei tule ilmi. Syitä ovat koulun maine ja oppilaiden koston pelko, pelko työpaikan menetyksestä ja pelko, että leimataan huonoksi opettajaksi. Vanhemmat suhtautuvat aggressiivisesti tällaisten ongelmien selvitysyrityksiin, eivätkä halua ottaa vastuuta lapsensa käytöksestä.
Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa tutkijana toimiva Jorma Tynjälä on tutkinut nuorten nukkumistottumuksia:
Uutislehti 100, 23.11.98, viittaa alkoholin kustannuksia tutkineen Jukka Salomaan laskelmaan siitä, kuinka paljon huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttö maksaa yhteiskunnalle. Vuoden 1994 tiedoista lasketut välilliset ja välittömät kustannukset nousivat yhteensä noin 4,5 miljardiin markkaan suurimmillaan. Huumeita vastaan Espoossa toimivan Nyrkki-ryhmän jäsen Valto Meriläinen varoittaa, että luvut voidaan nyt kertoa kahdella, koska tilanne on huomattavasti pahentunut, nyt puhutaan jo lähes kymmenen miljardin laskusta yhteiskunnalle. Yhden nuoren laitoshoito maksaa noin 1 000 markkaa vuorokaudessa, eli noin 360 000 markkaa vuodessa opetusministeriön arvion mukaan. Tähän on lisättävä se valtava inhimillinen kärsimys, joka kohdataan jokaisen narkomaanin kodissa ja lähipiirissä. Valtion rahoitus ehkäisevälle päihdetyölle on ongelmaan nähden minimaalisen pieni ja sekin tulisi korvamerkitä, muuten se menee muihin tarkoituksiin, ehdottaa Meriläinen.
Filosofian professori Timo Airaksinen kehoitti Suomen Vanhempainliiton järjestämässä Vanhempain parlamentissa 19.9.1998 vanhempia katsomaan itseensä. Suomalaisesta aikuiskulttuurista on tullut niin lapsellista, ettei siitä enää ole nuorille malliksi. Etenkin televisioviihde on vanginnut aikuiset keskenkasvuisten maailmaan. Lapset eivät leiki enää, vanhemmat leikkivät, totesi Airaksinen viitaten erilaisten visailujen ja kilpailujen suosioon. Hän totesi myös amerikkalaisten hidastempoisten saippuasarjojen tulleen Suomessa väärin ymmärretyiksi; suomalaiset linnoittautuvat sohvannurkkaan seuraamaan Kauniiden ja rohkeiden kaltaisia sarjoja, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli, että amerikkalaiset kotiäidit vilkuilevat niitä päivällisen keittopuuhiensa lomassa.