Maija Flinkmanin kirjoitus Helsingin Sanomissa 20.9.2006

Nopeimmin oppiville heidän lahjakkuuttaan tukevia ryhmiä

Opetusministeri Antti Kalliomäki ei kannata lahjakkaitten oppilaitten luokkia (HS koulutusliite 30.8.2006). Samassa liitteessä esitellään galluptulos, jonka mukaan 55% suomalaisista ei halua lahjakkaille oppilaille omia luokkia tai kouluja.

Mitä lahjakkuus on? Lahjakkuuksia on monenlaisia. Silti lahjakkaista puhuessaan ministeri Kalliomäki ryhtyy jo toisessa lauseessa puhumaan pikku-einsteineista. Musikaalisesti lahjakkaille lapsille on jo vuosikymmeniä ollut erillisiä luokkia samoin liikunnallisesti lahjakkaille. Luokkajakoihin vaikuttavia kielivalintoja lapset voivat tehdä ala-asteelta lähtien ilman, että aikuiset kantaisivat huolta siitä, syntyykö kielellisesti lahjakkaiden lasten luokka. Miksi sitten matemaattis-luonnontieteellistä lahjakkuutta pidetään sellaisena, ettei näissä aineissa lahjakkaille ja niistä kiinnostuneille lapsille haluttaisi omia luokkia?

Musikaalisesti lahjakkaat lapset voivat mennä koulun jälkeen musiikkikouluihin tai -opistoihin, liikunnallisesti lahjakkaat urheiluseuroihin. Matemaattis-luonnontieteellisesti lahjakkaille lapsille ei ole iltapäiväksi matematiikkaopistoa, josta lisäopetusta olisi mahdollista saada. Luonnontieteellinen kiinnostus, jota ei ohjata, voi suuntautua esimerkiksi internetin pomminrakenussivuihin. Pahimmillaan se tuhoaa lapsen koko elämän.

Olen ollut luomassa ja seurannut matematiikka- ja luonnontiedeluokkaa tavalliseen kunnalliseen peruskouluun. Lapset opiskelevat Olarin koulussa normaalin opetussuunnitelman mukaan pääsykokeilla valitussa ryhmässä. Ryhmä ei maksa kunnalle yhtään enempää kuin tavalliset luokat. Tulokset ovat mielestäni hyviä ja rohkaisevia. Lapsista ei tule opetuksessamme kummajaisia, vaan he tulevat hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tosin noin kolmasosaa heistä on kiusattu vakavasti ala-asteella ja tullessaan osa heistä on arkoja. Huolimatta suomalaisten opettajien korkeasta koulutustasosta osa lahjakkaista ei ole saanut taipumuksiaan vastaavaa opetusta ja pienen osan lahjakkuus on nutistettu, kun opettaja ei ole ymmärtänyt lahjakkaan oppilaan aivoituksia.

Joskus lahjakas lapsi on vielä 12-vuotiaana epätasaisesti kehittynyt. Hän saattaa yltää käsittämättömiin matemaattisiin suorituksiin, mutta kengännauhojen solmiminen on vielä vaikeaa. Tällöin taitava pedagogi ei ehkä keskitykään matematiikan taitojen kehittämiseen vaan antaa lapselle motorisia tehtäviä. Vanhemmat laittavat mieluummin lapsensa lahjakkaiden luokalle kuin motorisesti häiriintyneiden luokalle.

Näen lahjakkuuden erilaisena tapana oppia, jota kannattaisi tukea. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileville oppilaille tulee olla omia luokkia. Samalla logiikalla myös huimasti muita nopeammin oppiville voi olla omia ryhmiä. Mikäli näiden lasten oppimisen tarpeita yritetään hoitaa eriyttämällä normaaliluokassa, johtaa se usein seuraavan luokan tai seuraavan asteen oppiaineksen tarjoamiseen. Lahjakkaiden ryhmissä voidaan keskittyä käsitteiden täsmälliseen määrittelyyn ja antaa syventävää materiaalia laajentavan materiaalin sijasta. Näin myös seuraavana vuonna opiskelu säilyy mielenkiintoisena.

Valitaanpa lapset minkä tahansa ominaisuuden perusteella jollekin luokalle, luokan tulokset ovat parempia keskimääräiseen verrattuna. Tämä johtuu siitä, että valitut motivoituvat opiskeluun, hehän ovat päässeet juuri sinne, minne toivoivat. Olisiko jo aika tehdä jokaisesta koulusta ja luokasta haluttava?

Lahjakkaidenkin opettamiseen liittyy ongelmia. Lahjakkailla lapsilla on samoja vaikeuksia, joita muillakin lapsilla on, mutta ne jäävät joskus lahjakkuuden varjoon. Paljon lahjakkaita lapsia nähneet opettajat tunnistavat vaikeuksia ja heillä on jo valmiita ratkaisumalleja ongelmatilanteisiin. Näin lahjakkuus ei ole kirous vaan johtaa täysipainoiseen elämään.

Maija Flinkman
apulaisrehtori, matematiikka- ja luonnontiedelinjan johtaja
Olarin koulu ja lukio, Espoo