Julkaistu sarjassa Óvodai neveles 1991/3
Leikki kehittää tuntoaistia. "Tuokaa tänne esineitä!" (aloitamme 4-5 lapsen kanssa)
Leikki kehittää kuulemista. Aloitamme leikin 3-4 esineellä. Pyydämme kiinnittämään huomiota siihen, miten esineet kolahtavat, tömähtävät, kumahtavat, pamahtavat, rapisevat pudotessaan lattialle tai kivelle. Tämän jälkeen lapset sulkevat silmänsä tai kääntävät selkänsä. Pudotamme jonkin esineistä. Lasten täytyy tunnistaa äänestä, mikä putosi maahan.
Kuulemisen kehittämistä edistää se, kun lapset sanovat, mitä kuulivat, sillä suurin osa em. verbeistä matkii kuvaamaansa ääntä. Lapset voivat myös kertoa, mistä materiaalista esineet on valmistettu. Ääneen vaikuttaa myös esineen koko. Lapset voivat kertoa joskus, oliko pudotettu esine iso vai pieni.
Tätä leikkiä kannattaa leikkiä myös vaikeampana versiona, jolloin lapsille ei näytetä etukäteen esineitä, joita pudotetaan.
Liikkumisen aistiminen usean eri aistin avulla Leikki voidaan kehittää pienten päiväkotilaisten leluista. Asetetaan jumppapenkki (tai jokin muu lauta) kaltevaksi, mutta ei liian jyrkäksi tasoksi. Annetaan lasten päästää pikkuautoja, isoja ja pieniä kuulia, palloja, kastanjoja, etanankuoria ja monenlaisia rakennuspalikoita tasoa alas. Ilman erillistä kehotustakin lapset näkevät ja kuulevat liikkeen yhtenemättömyyden ja epätasaisuuden muunnokset: esineet vierivät, kulkevat hitaasti, liukuvat
Tämän jälkeen (tai ehkä toisella kerralla) jokainen lapsi piilottaa käteensä jonkin esineen, jonka haluaa päästää menemään tasoa alas. Käännetään selät tasolle ja mitä Rami, mitä Panu, mitä Iida päästä menemään. Sanottu sana taas liittyy yhä tietoisemmin kuullun äänen havaitsemiseen.
Lapset voivat myös jäljitellä esineitten liikkeitä vaikka siten, että he itse "vierivät" matolla, liukuvat liukumäessä tai siten, että he yrittävät käsillä ja jaloilla matkia esineitten ääntä.
Tunnistaminen muodon mukaan Peitetään iso lelu ohuella kankaalla, joka laskeutuu hyvin esineen muotojen mukaisesti. Esine voi olla auto, nukke, nalle, tuoli, pallo Lasten täytyy tunnistaa pelkän muodon perusteella, mitä peitteen alla on.
Tätä tunnistamistehtävää ei voi auttaa minkään nimeämisen avulla. Meillekin olisi vaikea tehtävä kuvata muotoa pelkillä sanoilla. Sen sijaan lapsia auttaa se, jos heidän ympärillään on samanmuotoisia ja -kokoisia esineitä kuin peiton alla oleva. Näin heidän täytyy vain valita niiden joukosta, mitä peiton alle on piilotettu. He voivat myös kokeilla, miltä valittu esine näyttää peitettynä, mikäli he ovat epävarmoja valinnassaan.
Arvaaminen on vähän vaikeampaa, jos esine lasten täytyy tunnistaa oudossa asennossa. Esimerkiksi peitämme tuolin kyljellään tai selällään samanaikaisesti, kun lasten ympärillä olevat tuolit ovat pystyasennossa. Nalle on makuullaan peiton alla, mutta näkyvillä oleva nalle istuu pienellä tuolilla.
Jos leikki vaikuttaa liian vaikealta, lasten voi antaa silittää kerran esinettä peiton päältä. Usein muodon tunnistaminen on helpompaa, kun voimme kokeilla sitä kädellä, kuin silloin kun ainoastaan silmämme saavat siitä informaatiota. Kun lapset eivät koske esinettä suoraan (vaan peiton lävitse), pinnan tasaisuus-karheus, pehmeys-kovuus, kylmyys-kuumuus eivät ole helposti aistittavissa, siksi lapset voivat tukeutua ainoastaan esineen muotoon ja kokoon.
Yhden ominaisuuden esiin nostaminen Tässä leikissä lasten täytyy kiinnittää huomiota henkilöiden, esineiden tai esineryhmien muutokseen. Tahtomattakin huomio kiinnittyy helpoimmin siihen, mikä - monen muuttumattoman joukossa - muuttuu toiseksi. Tästä näkökulmasta katsottuna tämä leikki on helpompi kuin aikaisemmat neljä leikkiä. Abstaktion, yhden ominaisuuden nostamisen esiin, sen tiedostamisen ja nimeämisen suhteen sen sijaan leikin monet variaatiot merkitsevät askelta eteenpäin.
Aluksi yksi lapsista tulee muiden eteen. Sillä aikaa kun muut lapset kumartuvat, muutetaan jotain edessä olevan lapsen vaatetuksessa (avataan kengän nauha, avataan yksi nappi, nostetaan toinen hiha) tai asennossa (jalannosto, käsi vyötärölle, pään kääntäminen, haara-asennon suuruuden muutos, vartalon kallistamien tai kääntyminen, ilmeen muutokset). Puheliaat lapset kertovat mielellään, mikä muuttui. Niitä lapsia, joita meidän pitää auttaa tässä suhteessa, voidaan pyytää palauttamaan muutos alkutilaan. Ehkä ne kertovat muutoksesta näin helpommin.
Esineen muuttaminen merkitsee yleensä sen vaihtamista toiseen esineeseen. Siksi laitamme lasten eteen 3-5 esinettä ja kun he kumartuvat, vaihdamme esimerkiksi punaisen kuulan samanlaiseen, mutta toisen väriseen kuulaan. Voimme myös vaihtaa esimerkiksi suuren keltaisen palikan pieneen keltaiseen palikkaan. Vaihdamme pikkuauton toisen muotoiseen (mutta samanväriseen) pikkuautoon. Lapset havaitsevat näitä muutoksia vaikeammin sen, jos vain jonkin esineen asentoa on muutettu.
Lasten tehtävä vaikeutuu edelleen, kun muutos ei tapahdu ainoastaan yhden esineen kohdalla, vaan myös esineryhmän muutkin esineet muuttuvat. Samalla se antaa mahdollisuuden nostaa esiin uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi voimme vaihtaa kahden esineen paikkaa keskenään. Muutamme esineryhmän järjestystä. Tässä tapauksessa joudumme tyytymään alkuperäisen järjestyksen palauttamiseen. Asettelemme esineet harvempaa tai tiheämpään. Siirrämme jonkin esineen pois rivistä eteen- tai taaksepäin.
Yllä luetelluista leikeistä voi valita jonkin leikin keskikokoisten tai isojen ryhmään jo syyskuun alussa. Myöhemmin leikkejä voi soveltaa milloin tahansa, kun ne sopivat sisällöltään ja tavoitteiltaan.