Markku Halmetoja
|
Esa ja Merikki Lappi analysoivat ansiokkaasti ytl:n uuden laskinohjeen lukion matematiikan opetukselle aiheuttamia ongelmia ja haasteita. Kirjoitus on julkaistu Solmun etusivulla ajankohtaisosiossa. Kirjoituksen johdantokappaleesta
"Rakenteiden oppimisen ja opetuksen keinot ja lähestymistavat tulevat murrokseen kahdella tavalla: mekaaniseen harjoittelun kautta ei ole mielekästä lähestyä matematiikan rakennetta, ja toisaalta symbolisen laskennan kautta rakenteen oppimiseen voi vapautua energiaa, kun suorituksen mekaaniset yksityiskohdat eivät kuormita oppilaan työmuistia. Samalla kuitenkin aiemmin mielekkäät tehtävät, joilla harjoiteltiin sekä algoritmien että mekaanisen sievennyksen taitoja, muuttuvat melko vähän motivoiviksi, kun saman ratkaisun saa suoraan aparaatista parilla näppäyksellä."
kuvastuu kuitenkin tietynlainen neuvottomuus tehdyn ratkaisun edessä. Kirjoittajat eivät osaa ottaa selvää kantaa ratkaisun mielekkyyteen. Eikö esimerkiksi algebrallisten lausekkeiden käsittelyn oppimiseksi ole edelleenkin tehtävä omakohtaista työtä ja harjoittelua? Miten asian voi oppia konetta näppäilemällä? Miten sitä kautta voi saada asioihin sellaisen tuntuman, että oppii ymmärtämään esimerkiksi derivaatan määritelmän? Vai onko tuo sanottu "energian vapautuminen" sitä, että tällaisia perustavia käsitteitä ei enää tarvitsekaan ymmärtää omakohtaisesti, kun koneesta saadaan kaikki derivoimissäännöt ja derivaatan merkityksen voi opetella deskriptiivisesti? Melko pitkän opettajakokemuksen turvin uskallan väittää, että suurimmat ongelmat lukion pitkän matematiikan opetuksessa johtuvat siitä, että yläkoulusta tulee kiitettävin arvosanoin oppilaita, joille esimerkiksi x + y = xy. Jos tämä osaamattomuus peitetään kehittyneellä laskimella, niin viimeistään korkeakouluopinnoissa ollaan vielä nykyistäkin syvemmässä suossa. Ytl:n laskinpäätös olisi paikallaan, jos perusalgebra opittaisiin kunnolla jo yläkoulussa. Koska koko ikäluokka ei näe tätä asiaa mielekkääksi eikä koskaan pysty suorittamaan laskutoimituksia käsitteellisesti kirjaimilla, olisi opetussuunnitelma eriytettävä selkeästi kahdeksi linjaksi. Jakoa ei suoritettaisi vanhempien suorittamien valintojen mukaan, vaan seiskaluokalla saatujen oppimistulosten perusteella. Ainoastaan näin saataisiin lukioon tuleville riittävän vahva perusalgebran osaaminen, jolloin symboliseen laskemiseen kykenevä laskin olisi luonnollinen työkalu heti lukion alussa. Sillä eihän tällaisella laskimella ole tarkoitus yleistä osaamattomuutta peittää?
Itse en ainakaan tule suosittamaan oppilailleni symbolisen laskimen hankkimista enkä liioin aio pienimmässäkään määrin paneutua sen toimintojen opettamiseen. Kaikki käytettävissä oleva aika menee jatkossakin matematiikan opiskeluun.
|