Aito avunpyyntö, teoreemien kerjäys vai jotain muuta?
Pääkirjoitus
Sain vähän aikaa sitten hiukan hämmentävän englanninkielisen sähköpostin joltain minulle täysin tuntemattomalta ihmiseltä, josta en itse asiassa edes tiedä, onko hän todellinen ihminen vai ei. Viestin sisältö oli se, että hänellä olisi hyvä matematiikan ongelma, jonka kanssa hän on saanut jotain edistystä aikaan, mutta tarvitsisi apua.
En voinut olla miettimättä, mikä sähköpostin tarkoitus on: onko kyseessä aito avunpyyntö vai kenties matemaattisesti vääntynyt versio nigerialaiskirjeestä.
Aito avunpyyntö on mahdollinen teoria, mutta tuntuu sikäli epätodennäköiseltä, että jos apua johonkin ongelmaan tarvitsee, voisi olla järkevää kertoa, mistä on kyse, ja jos ei koko ongelmaa halua kertoa, niin edes aihepiiri. Pelkkä kuvaus “hyvä ongelma” ei oikein sano mitään. Onhan lukuteoreetikon näkökulmasta huomattava ero siinä, onko kyseessä joku Diofantoksen yhtälö (jotka nekin ovat hyvin haastavia tai välillä käytännössä mahdottomia lähestyä) vai esimerkiksi yleisten topologisten avaruuksien ongelma. Matematiikan parissa aloittavalle ei toki välttämättä tule mieleen, että kuka tahansa ei pysty auttamaan minkä tahansa ongelman kanssa (tai sitten ongelma todella voi olla sellainen, jonka kanssa kuka tahansa matematiikkaa harrastanut voisi auttaa).
Toinen vaihtoehto olisi matemaattinen nigerialaiskirje. Ei se ehkä kovin todennäköinen skenaario ole, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämähän menisi näin: joku lähettäisi sähköpostia, jolla on tarkoitus vain saada lukija kiinnostumaan ja vastaamaan ja lupautumaan auttamaan, ja tämän jälkeen alkuperäinen lähettäjä lupailisi toisen kirjoittajan paikkaa jossain hyvässä artikkelissa. Käytännössä kuitenkin artikkelissa olisi hiukan ongelmia, ja tarvittaisiin vähän apua, eli lemmoja. Pahaa-aavistamaton vastaanottaja sitten todistelisi lemmoja ja teoreemoja, joita aina tarvittaisiin lisää ja lisää, kunnes yhtäkkiä tulokset muodostaisivatkin kokonaisen artikkelin, joka ilmestyisi täysin toisen ihmisen nimissä.
Näen kyllä hyvin hyvien ongelmien viehätyksen – jos jossain legitiimissä yhteydessä on maininta hyvästä tai kivasta matemaattisesta ongelmasta, niin kyllähän se kiinnostaa. Sähköpostiin sen sijaan tulee niin paljon kaikkea epämääräistä, jolloin jos maininta hyvästä ongelmasta ilman tarkempaa kuvausta on siellä aitojen huijauskirjeiden ja auton lisäosamainosten joukossa roskapostikansiossa, niin ei siihen kovin vakavasti suhtaudu.
Nyt siis, hyvä lukija: jos olet lähestynyt minua englanniksi, valenimellä kivan ongelman kanssa kertomatta siitä sen tarkemmin, niin pistä tarkempi kuvaus seuraavalla kerralla.
Anne-Maria Ernvall-Hytönen