Miksi koulussa opiskellaan matematiikkaa? Tähän kysymykseen on yritetty vastata myös aikaisempien Solmujen sivuilla, mutten malta olla jälleen palaamatta aiheeseen.
Kukaan ei liene vakavissaan esittänyt, että peruslaskutoimitusten hallinta, prosenttilasku ja hiukkanen geometriaa olisi tarpeetonta sivistystä. Joidenkin mielestä tässä kuitenkin alkaa olla kaikki, mitä suurin osa ihmisistä elämässään koskaan tarvitsee. Eräässä saksalaisessa kasvatustieteen väitöskirjassa tultiinkin siihen johtopäätökseen, että seitsemän vuoden matematiikan kouluopetuksen jälkeen kaikki olennainen olisi jo käsitelty.
Tietyssä mielessä tämä pitää tietysti paikkansa; monet ihmiset eivät työssään tai vapaa-aikanaan tarvitse muuta kuin perusmatematiikkaa. Vanhan vitsin mukaan matematiikkaa pitää opiskella, jotta sitten aikanaan osaisi neuvoa omia lapsiaan matematiikan kotitehtävissä. Tämän kehäpäätelmän lisäksi on kuitenkin helppo mainita kolme muuta syytä, miksi matematiikkaa pitäisi opiskella enemmän.
Ensinnäkin, matematiikka on käytännössä juuri se aine, jossa opetellaan abstraktia ajattelua ja loogista päättelyä. Näiden kohdalla päästään kunnolla vauhtiin vasta sitten, kun perusasiat on opittu. Matematiikan merkitystä loogisen ajattelun kehittymiselle voisi mainostaa enemmänkin. Toiseksi, pelkkien perustietojen hankkiminen jättää täydellisen pimeyden lähes kaikkien matematiikan sovellusten päälle. Ilman matematiikkaa kaikki luonnontieteet ja useat muutkin tiedon alueet jäävät lähinnä uskon varaan.
Ja lopuksi: Kuinka moni haluaisi jo seitsemännellä luokalla valita tulevan ammattinsa ja sen mukaan joko jatkaa tai lopettaa matematiikan opiskelun? Kaikkien aineiden yhtenä tarkoituksenahan on tarjota tietoa eri aloilta, jotta jokaisen olisi aikanaan helpompi löytää oma paikkansa lukemattomien mahdollisuuksien keskeltä. Tähän Solmun numeroon on koottu joitakin esimerkkejä siitä, millaisiin tehtäviin eräät matematiikkaa opiskelleet henkilöt ovat päätyneet.
Yllä mainitut kolme syytä opiskella matematiikkaa soveltuvat mielestäni kaikille. Omalla kohdallani merkittävin syy lienee kuitenkin aina ollut se, että matematiikka on vain yksinkertaisesti hauskaa.
Pekka Alestalo
pekka.alestalo@helsinki.fi