Käsillä - tai ruudulla - oleva vuoden viimeinen Solmu käsittelee pääasiassa tietokoneohjelmistoja ja tietokoneiden käyttöä matematiikassa muutaman eri kirjoittajan näkökulmasta.
Itse törmäsin näihin ohjelmiin ensimmäisen kerran opiskeluaikanani.
Suoraan sanoen en ollut erityisen ihastunut niiden toimintaan, mikä
ehkä osaltaan johtui kiinnostuksen ja siitä seuranneesta
taitojen puutteesta. Muistaakseni tyypillinen istunto
käsitti muutamia laskuja, joiden jälkeen koneen muisti täyttyi ja
kaikki piti aloittaa uudelleen alusta. Ensimmäinen itse kirjoittamani
hieman pidempi
ohjelma kieltäytyi itsepintaisesti toimimasta, kunnes
pitkällisen pohdinnan jälkeen tajusin, että kyseinen symbolisen
laskennan ohjelmisto osaa kyllä laskea kompleksiluvun
pituuden eli modulin, muttei osaakaan tehdä samaa luvulle
.
Ohjelmien nykyisten versioiden kohdalla tällaiset ongelmat ovat historiaa. Käyttämisen alkuun pääsee ilman ohjelmointitaitoja, mutta tietenkin jonkinlainen kokemus tietokoneen käytöstä yleensä on eduksi. Uskaltaisin jopa väittää, että uusia ohjelmia on helpompi oppia käyttämään kuin tavallista graafista laskinta; ainakin pikainen käyttöohjeiden selaaminen viittaa vahvasti tähän suuntaan.
On selvää, että tietokoneiden käytön yleistyessä myös matemaattisten ohjelmistojen suosio kasvaa. Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin jälleen kerran muistaa, etteivät ohjelmistot koskaan voi korvata matemaattisten käsitteiden ja ideoiden opiskelun merkitystä, sillä myös tietokonetta käytettäessä täytyy ymmärtää, mitä on tekemässä. Kynää ja paperia tarvitaan myös tietokoneluokissa.
Pekka Alestalo
[email protected]