Otatieto jatkaa matematiikkaohjelmistojen suomenkielisten opaskirjojen julkaisemista. Viime vuonna ilmestyneen H. Apiolan oppaan rinnalle on nyt saatu myös johdatus Maplen pahimman kilpailijan Mathematican uuden version käyttöön. Sen on kirjoittanut Heikki Ruskeepää Turun yliopiston sovelletun matematiikan laitokselta.
Matemaattisista ohjelmistoista löytyy nykyisin oppaita myös verkosta, viittaan vain edellä olevan R. Virrankosken kirjoituksen linkkeihin. Verkko-oppaat ja ohjelmien Help-valikot ovat tietysti omiaan, kun täytyy saada ensiapua koneen äärellä työskennellessä, mutta itse ainakin tarvitsen asioiden parempaan hahmottamiseen kunnollisen kirjan.
Ruskeepään opas jakaantuu neljään jaksoon, joista ensimmäinen käsittelee luonnollisesti perusteita. Jokaisen, joka joskus aikoo käyttää Mathematicaa, soisi lukevan edes nämä ensimmäiset 19 sivua. Liian useinhan aloittelija panee kaikki vastaan tulevat ongelmat tietokoneen tai ohjelman syyksi, ja pelkäänpä syyllistyneeni tähän itsekin. Syynä lienee luonnollinen into aloittaa esimerkiksi tämän oppaan lukeminen vasta seuraavasta jaksosta, jossa perehdytään Mathematican monipuolisiin graafisiin ominaisuuksiin.
Kirjan kolmannessa ja varsinkin neljännessä jaksossa matematiikka on sitten pääosassa. Aluksi tarkastellaan lausekkeiden, funktioiden ja erilaisten tietorakenteiden kuten listojen ja taulukoiden käsittelyä. Intoa puhkuva matemaatikko saattaa jälleen helposti sivuuttaa tämän jakson, kun viimeisessä ja sivumäärältään laajimmassa osassa odottavat mm. derivaatat, integraalit, matriisilaskenta ja differentiaaliyhtälöt. Näin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä ainakin itse olen huomannut, että varsinaiset matemaattiset käskyt ovat suhteellisen helppokäyttöisiä, kun taas suurimmat ongelmat piilevät tulosten tehokkaan jatkokäsittelyn kohdalla.
Oppaan liitteissä käsitellään myös Mathematican ja muiden ohjelmien yhteispeliä sekä kirjoitelmien laatimista. Itse asiassa koko Ruskeepään opas on kirjoitettu Mathematica-dokumenttina, mikä parhaiten todistaa menetelmän käyttökelpoisuudesta.
Ruskeepään kirjoitus on sujuvaa ja sivumäärän rajoittamana melko lyhytsanaista. Kirjan koon huomioon ottaen olisi perusteetonta väittää, että jotakin olennaista jää sanomatta. Mikäli haluaa tehdä vertailuja käsillä olevan Mathematica- ja Apiolan Maple-oppaan välillä, voi todeta, että Ruskeepään oppaassa käsitellään useampia matemaattisia aihepiirejä ja se sisältää varmasti enemmän erilaisia käskyjä, mutta Apiolan kirjasta löytyy puolestaan eräitä laajempia sovellusesimerkkejä. En osaa tehdä eroa näiden valintojen paremmuuden välillä, mutta jos mukaan halutaan molemmat osat, on tuloksena Wolframin tai Heckin kirjojen kaltaisia tiiliskiviä. Sen sijaan vertailu Maplen tai Mathematican paremmuuden välillä on mielestäni yhtä turhaa, ja samalla mielenkiintoista, kuin väittely jumalan olemassaolosta tai optioiden oikeutuksesta: ne ovat kaikki maailmankatsomuksellisia asioita. Ainoa varma seikka on se, ettei kannata yrittää opiskella molempia yhtäaikaa.
Kaikenkaikkiaan Ruskeepään opas on erinomainen lisä suomenkieliseen ohjelmistokirjallisuuteen. Kuten jo pääkirjoituksessa tuli todettua, tällaisia kirjoja lukee paljon mieluummin kuin graafisten laskinten käyttöohjeita.
Pekka Alestalo
H. Apiola: Numeerista ja symbolista matematiikkaa Maple-ohjelmalla, Otatieto 1998, 214 s.
A. Heck: Introduction to Maple, 2nd ed., Springer-Verlag, 1997, 699 s.
S. Wolfram: The Mathematica Book, 4th ed., Wolfram Media/Cambridge University Press, 1999, 1470 s.