Viime keväänä kun suurin osa luokkatovereistani ja muista ylioppilaista luki tiiviisti pääsykokeisiin, minä sain viettää jo lomaa. IB-kirjoitukset olivat ohi ja opiskelupaikkakin oli tiedossa. Syksyllä, jos vain saisin tarpeeksi pisteitä IB-kirjoituksissa, aloittaisin opintoni Oxfordin yliopistossa Englannissa.
Nyt kun ensimmäisen vuoden opinnot alkavat olla lopuillaan, voi vain ihmetellä kuinka omituinen päähänpisto Oxfordiin tulo loppujen lopuksi oli. Opiskelu englantilaisissa yliopistoissa on hyvin koulumuotoista, akateeminen vapaus on tuntematon käsite. Opiskelu on kokopäiväistä ja rankkaa. En edes voisi kuvitella tekeväni töitä samalla, kuten monet yliopisto-opiskelijat Suomessa tekevät.
Oxfordin yliopisto poikkeaa vielä kaikista muista yliopistoista, kenties Cambridgeä lukuunottamatta, vanhoilla traditiollaan ja tavoillaan. Jotenkin tuntuu, että Oxford on ihan oma maailmansa, joka on jämähtänyt jonnekin ties-mille vuosisadalle. Oxfordin perinteistä suomalaisia ystäviäni huvittaa eniten se, että minulla on täällä koulupuku. Tai ei aivan, mutta kaikilla pitää olla akateeminen asu, johon kuuluu mm. hassu nelikulmainen hattu, mortar board. Tätä pukua ei tarvitse pitää sentään ihan joka päivä, mutta tentteihin ei pääse, ellei ole pukeutunut kyseiseen asuun. Selittäminen ei auta: jos vaikka mortar board jäi kotiin, tenttiin ei pääse ilman sitä. Samoin rehtorin puhuttelussa pitää olla akateemisen asun kaapuosa päällä, joissain collegeissa se vaaditaan myös jokaiseen ruokailuun.
Ensimmäisenä vuonna Oxfordissa kaikki opiskelijat lukevat samoja kursseja, ovat samoilla luennoilla samaan aikaan ja tekevät samat laskuharjoitukset ja vuoden lopussa sitten samat tentit - honour moderationit. Ne ovat minulla edessä parin viikon päästä, tämän vuoden luennot ovat jo ohitse ja nyt on aikaa kerrata ahkerasti analyysia, algebraa, matemaattisia malleja, fysikaalista soveltavaa matematiikkaa ja ei-fysikaalista soveltavaa matematiikkaa. Jotka kaikki sitten tentitään kahden ja puolen päivän aikana. Toisena ja kolmantena (ja mahdollisesti neljäntenä) vuonna opiskelijat saavat valita, mihin matematiikan osa-alueisiin keskittyvät. On täysin mahdollista lukea pelkkää puhdasta tai sitten vastaavasti soveltavaa matematiikkaa. Bachelor of Arts -tutkinto suorietaan kolmessa vuodessa, ja jos haluaa suorittaa Master of Mathematics -tutkinnon, siihen vaaditaan yksi lisävuosi. Eli voi valita, haluaako lukea kolmen vai neljän vuoden kurssin.
Itse opiskelu koostuu luennoista, tehtävistä ja tutorialeista. Luentoja on 7-11 tuntia viikossa ja sen lisäksi on sitten kaksi tutorialia, yksi puhtaan matematiikan ja yksi sovelletun matematiikan. Tutorialit vastaavat Suomen yliopistojen laskuharjoituksia, sillä erotuksella, että tutorialeissa on vain kaksi opiskelijaa ja sitten tutor - opettaja, yleensä myös yliopiston luennoija. Tehtävät, joita viikossa pitää tehdä yleensä 30, pitää palauttaa puhtaaksi kirjoitettuna tutorille edellisenä päivänä, jotta hän voi korjata ne seuraavan päivän tutorialia varten. Tutorialissa laskut käydään sitten yhdessä läpi ja korjataan mahdolliset virheet, tai sitten muuten vain jutellaan mukavia.
Tutor on ensisijaisesti henkilökohtainen opettaja, ja hänen on tarkoitus pitää myös huolta oppilaansa kaikenlaisesta hyvinvoinnista, ei yksin akateemisesta. Joten joskus olemme keskustelleet siitä, että Englannista ei saa ruisleipää, tai että täällä ei pääse saunaan. Joskus päästään vähän liiankin henkilökohtaisiin asioihin, sillä onpa tutor minulle pariinkin otteeseen ehdottanut, että minun pitäisi juhlia enemmän ja viettää railakkaampaa opiskelijaelämää. Ihmettelen kyllä, milloin opiskelijaelämälle on aikaa, sillä oman kokemukseni perusteella opiskelu ja elämä ovat toistensa komplementteja.
Yhtä kaikki elämä Oxfordissa rupeaa alun kulttuurishokin jälkeen sujumaan. Kaupunki on aivan täynnä ihania keskiaikaisia rakennuksia ja puistoja on joka puolella. Olen oikein onnellinen, että minulla on tilaisuus asua näin hienossa paikassa. Yliopistolla on lukuisia järjestöjä, joissa voi käyttää vapaa-aikaansa, ja asuntolassa asuminen tuo sosiaalisen puolen elämään. Vaikka välillä ärsyttääkin, kun naapuri soittaa live-jazzia joskus 3-4 a.m. ... Mutta kaikkeen tottuu, vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, brittiaksenttiin, small talkiin, teen juomiseen, sandwicheihin ... ja yliopistomatematiikkaan.
Pirita Paajanen