Romanialaisella matemaatikolla Tiberiu Romanilla oli 40 vuotta sitten idea, jonka hän toteutti. Kun kerran Romaniassa ja monissa sosialistisissa veljesmaissa pidettiin koululaisten matematiikkakilpailuja, niin miksei voitaisi pitää yhteiset, kansainväliset kilpailutkin? Ja 23. heinäkuuta 1959 kokoontuivatkin romanialaisten lisäksi Unkarin, Puolan, Tsekkoslovakian, Bulgarian, DDR:n ja Neuvostoliiton joukkueet Bukarestiin Kansainvälisiin matematiikkaolympialaisiin.
Tiberiu Roman ei varmaan arvannut, että hän seisoisi 15. heinäkuuta 1999 83-vuotiaana televisiokameran edessä Bukarestin Kuninkaallisen palatsin konserttisalissa 40. kansainvälisten matematiikkaolympialaisten avajaisissa, 81 eri maata edustavien 450 kilpailijan ja epälukuisen toimitsija- ja huoltajajoukon ympäröimänä, kuitenkin aloittamassa kilpailua, jonka rakenne ja henki on pysynyt jotakuinkin sellaisena, jollaiseksi hän työtovereineen sen hahmotti.
Romania on matematiikkakilpailujen kärkimaita. Romanialaiset ratkaisevat vaikeita tehtäviä, ja laativat niitä. Romanialaisten matematiikkakilpailujen dokumentaatiosta saadaan aina lukea tehtävän laatijan nimi. Joka järjestää kansainväliset matematiikkaolympialaiset, hän saa suorittaa eri maista lähetettyjen tehtäväehdotusten esivalinnan, ennen kuin kaikkien osallistujamaiden muodostama kansainvälinen tuomaristo pääsee lopullista valintaa tekemään. Romanian raati oli ankara - niin että olympialaisten tehtäväsarjasta tuli todella vaativa. Ensi kertaa moneen vuoteen yksikään kilpailija ei saanut täyttä 42 pistettä, ja mitalirajat jäivät totuttua alemmas. Olympialasten sääntöjen mukaan palkintoja saa enintään puolet kilpailijoista, ja kulta-, hopea- ja pronssimitalien lukumäärien tulee olla mahdollisimman tarkkaan suhteessa 1 : 2 : 3. Säännön mukaan ne 38 kilpailijaa, joiden pisteet olivat ainakin 28, palkittiin kultamitalilla. Parhaaseen pistemäärään, joka oli 39, pääsivät Ukrainan Maksim Fedortsuk, Romanian Stefan Hornet ja Unkarin Tamas Terpai. Hopeamitaliin oikeutti 19 pisteen suoritus ja pronssimitaliin 12 pisteen.
Tehtävien keskinäistä vaikeutta voi arvioida vaikkapa katsomalla kultamitalinsaajien keskimääräisiä pisteitä. Helpoin tehtävä oli numero 1, josta kultamitalinsaajat saivat 6,8 pistettä 7:stä, sitten tehtävä 2 (6,4), tehtävä 4 (6,3), tehtävä 5 (6,1) ja vaikeimpina tehtävät 3 ja 6 (3,7 pistettä). - Suomen joukkueen kannalta tehtävien vaikeusjärjestys oli hiuikan toinen: tehtävä 1 (2,8), 4 (2,5), 3 (2,3), 2 (1,5), 6 (1,3), ja hännänhuippuna klassisen geometrian tehtävä 5: keskiarvo 0,3 pistettä.
Maiden paremmuutta ei matematiikkaolympialaisissa virallisesti mitata, epävirallisesti sitäkin innokkaammin. Parhaan yhteispistemäärän kokosivat Venäjä ja Kiina, Vietnamin, Romanian ja Bulgarian seuraamina. Ennakkosuosikit Iran ja Yhdysvallat menestyivät odotettua heikommin.
Suomen joukkue oli valittu perinteisin kuvioin. MAOLin lukiokilpailun kaksi kierrosta, Pohjoismainen matematikkakilpailu huhtikuussa sekä valmennusrenkaaseen valittujen kirjevalmennusvastaukset antoivat valitsijoille, Suomen matemaattisen yhdistyksen valmennusjaoston aktiiveille tietoa joukkueeseen kelpuutettavista, ja toukokuussa Päivölän opistossa Kerkko Luoston, Jari Lappalaisen, Jouni Seppäsen ja tämän kirjoittajan johdolla pidetyn valmennusviikon kokeet ratkaisivat lopullisen valinnan. Suomen joukkueessa kilpailivat Anne-Maria Ernvall Turusta, Tuomas Hytönen Espoosta, Riikka Korte Helsingistä, Mikko Leppänen Ruskosta, Hannu Niemistö Loimaalta ja Vesa Riihimäki Ähtäristä. Hytönen, Leppänen ja Riihimäki olivat suorittaneet lukionsa Päivölässä. Joukkueen johtajana Romaniaan matkusti Kerkko Luosto jo 10. heinäkuuta, pääjoukko seurasi allekirjoittaneen johdossa 13.7.
Bukarestin lentokentällä kirjoittajaa odotti iloinen yllätys. Vastaanottoryhmään oli liittynyt matematiikkaolympialaisten järjestelytoimikunnan puheenjohtaja professori Ioan Cuculescu, tuttava monien matematiikkaolympialaisten ajalta, nyt jo olympiamatkat nuoremmilleen jättänyt ystävällinen herrasmies.
Joukkue majoittui Bukarestin teknillisen korkeakoulun asuntolaan, kohtuullisiin joskaan ei loisteliaisiin tiloihin, pohjoismaisten joukkueiden naapurustoon, ja bukarestilaisoppaan, Alina Draganin hoiviin. Kahden hengen huoneissa oli jonkin verran kuusi- ja useampikinjalkaisia alivuokralaisia. Kisojen yksi pääsponsori oli romanialainen virvoitusjuomatehdas, ja kivennäisveden sekä virvoitusjuomien tarjonta oli riittävää, niin asuntolassa kuin muutenkin. Kuuma sää toki vaatikin nestetankkausta.
Yhden ilmastoontotuttelupäivän jälkeen seurasi avajaisseremonia, johon sekä puhe- että musiikkiohjelmaa oli varattu riittävästi. Arvovaltaisin puhuja oli Romanian opetusministeri Andrei Marga, sydämellisin professori Cuculescu. Seuraavina kahtena päivänä pidettiin itse kilpailut, molempina päivinä kolme tehtävää neljän ja puolen tunnin kokeissa. Kilpailupaikka oli Bukarestin teknillinen korkeakoulu. Helteinen sää viileni kilpailupäiviksi melko miellyttäväksi.
Seuraavina päivinä kilpailijat saattoivat vaihtaa vapaalle tuomariston ryhtyessä selvittelemään vastauksia ja arvostelemaan niitä mahdollisimman tasapuolisesti. Mitalit olivat selvillä heinäkuun 19. päivän iltana, jolloin niin joukkueet kuin tuomaristokin kokoontuivat puutarhajuhlaan syömään grillituotteita ja katselemaan aika huonosti palanutta juhannuskokon kaltaista nuotiota.
Suomen joukkueen osalta tulokset olivat tyydyttävät. Menestyksemme lievä nousutrendi oli taittunut edellisen kesän olympialaisissa Taiwanissa, kun joukkue oli saanut vain 30 pistettä, jäänyt ilman mitaleja ja sijoittunut sijalle 60. Nyt tehtävät olivat vaikeampia, mutta pisteitä tuli 65 ja sijoitus 43. Lievästi jäivät harmittamaan Ruotsin ja Norjan pisteet: 66 ja 67. Norjaa tosin avusti "vierastyöläinen", vasta 13-vuotias unkarilaissyntyinen ihmelapsi David Kunszentik, joka sai 22 pistettä ja hopeamitalin.
Erityinen ilonaihe Suomelle oli Hannu Niemistön hopeamitali, joka sekin tuli 22 pisteen suorituksesta. Peräti 17 vuotta ehti kulua edellisestä Suomen matematiikkaolympialaishopeasta. Hannun ansiolistalla oli jo pronssimitali vuoden 1997 matematiikkaolympialaisista. Sitkeä työ ja lahjakkuus saivat palkintonsa. Kaikki Suomen joukkueen jäsenet täyttivät kunnnialla paikkansa. Vesa Riihimäki keräsi 11 pistettä ja sai kunniamaininnan, Anne-Maria Ernvall ja Riikka Korte saivat 9, Mikko Leppänen 8 ja Tuomas Hytönen 6 pistettä.
Palkintojenjakoa ja loppuillallista edelsi vielä kilpailijoiden ja tuomariston yhteinen retki Karpaateille. Branin linna on saanut Draculan linnan maineen, ilmeisesti aivan ansiotta. Linnan sisutuksen makaaberi yksityiskohta oli Romanian 10 vuotta sitten syrjäytetyn presidentin ja diktaattorin ampuma karhu. Toinen tutustumiskohde oli Romanian taannoisen kuningasperheen sadunomainen vuoristolinna Sinaiassa.
Hannu Niemistö ja muut palkinnonsaajat saivat mitalinsa Romanian uskomattoman prameassa parlamenttitalossa, maailman toiseksi suurimmassa rakennuksessa, jonka Ceausescu oli rakennuttanut hallituspalatsikseen. Päättäjäisissä piti puheen itse Romanian presidentti Emil Constantinescu, matematiikkaolympialaisten suojelija. Matematiikkaa arvostetaan Romaniassa!
Joukkue palasi Suomeen 22. heinäkuuta. Matka ei ollut seikkailuton: Münchenin lentokentällä se keskeytyi lentokoneeseen kohdistuneen pommiuhkan vuoksi.
Matti Lehtinen