"Siperia opettaa" on ollut ajankohtainen termi suomalaisessa politiikassa useampaankin otteeseen, mutta syksyllä se tuli myös Solmun päätoimittajalle tutuksi. Olin nimittäin Suomen ja Venäjän Akatemioiden välisen tutkijainvaihtostipendin turvin kaksi kuukautta Novosibirskissa, Ob-joen varrella. Matkan tarkoituksena oli yhteistyö eräiden sikäläisten tutkijoiden kanssa.
Novosibirsk on 1,5 miljoonalla asukkaallaan Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki, ja luonnollisesti Siperian keskus. Yliopisto sijaitsee n. 30 kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta kaupunginosassa nimeltä Akademgorodok, Pieni Akatemiakaupunki. Se perustettiin 50-luvulla keskelle taigaa; aikana, jolloin luonnontieteiden tutkimus yritettiin Neuvostoliitossa valjastaa sotateollisuutta palvelemaan, ja matematiikkakin sai uudessa yliopistossa tärkeän sijan. Mutta tutkijat eivät koskaan ole alistuneet poliitikkojen tekemiin tutkimussuunnitelmiin, ja niinpä laitos perustajansa Sergei L. Sobolevin johdolla saavutti aseman eräänä puhtaan matematiikan merkittävimmistä tutkimuskeskuksista.
Venäläisen matematiikan suurena uhkana on kuitenkin nuorten tutkijoiden kato ulkomaille, ja tämän huomaa pelkästään kävelemällä laitoksen käytävillä. Syynä ovat tietysti ulkomaiden tarjoamat mahdollisuudet lahjakkaille tutkijoille, jotka Venäjän palkanmaksuongelmiin kyllästyneinä usein lähtevätkin maasta. Myös Novosibirskissa on jouduttu rajusti leikkaamaan tutkijoiden määrää, eikä jäljelle jääneilläkään ole helppoa: syksyllä ilmoitettiin, että koko henkilökunnan palkasta leikataan 20 % lämmityksen ylläpitämiseen.
Toinen vakava huolenaihe liittyy rakennusten ja tilojen rapistumiseen, ja tuntuu siltä, että jossain vaiheessa tarvittaisiin paljon rahaa pelkästään korjauksiin. Myös kirjastossa rahapula näkyy selvästi, sillä useiden tieteellisten lehtien tilaukset olivat päättyneet 90-luvun alkuvuosina. Mutta näinhän on tapahtunut Suomessakin.
Lahjakkaita matematiikasta kiinnostuneita nuoria Venäjällä kuitenkin riittää, mihin syinä ovat luonnontieteiden suuri arvostus ja neuvostoaikaista perua oleva mittava lahjakkuuksien valikointi. Novosibirskissa toimii Siperian merkittävin luonnontieteisiin erikoistunut koulu, jonne oppilaita tulee aina Vladivostokista saakka. Suurin osa yliopiston matemaatikoista olikin tämän koulun kasvatteja. Oppilaat valitaan erilaisilla matematiikkakilpailuilla, joihin osallistuu satoja koululaisia ympäri Siperiaa. Mielenkiintoinen piirre näissä "olympialaisissa" on se, että niitä järjestetään myös yliopiston opiskelijoille, eivätkä voittajat suinkaan aina ole matematiikan opiskelijoita.
Matkan aikana vierailin myös Kemerovon yliopistossa, n. 200 km Novosibirskista itään. Kemerovoa ympäröi Venäjän suurin hiilikaivosalue, mikä näkyy myös katukuvassa. Tom-joen varrella sijaitseva kaupungin keskusta entisine KGB:n palatseineen oli itse asiassa varsin viehättävä, mutta laitakaupungilla kulkiessa ero Novosibirskiin oli melkoinen. Yliopiston matematiikan laitos sijaitsi juuri näillä kulmilla eräässä vanhassa koulussa.
Ulkomaisia vieraita ei Kemerovossa varmaankaan joka päivä käy, ja niinpä tehtäväkseni tuli myös kahden suomalaista koulu- ja yliopistojärjestelmää kuvailevan esitelmän pitäminen. Toinen ryhmä koostui matemaattisen lahjakkuuden perusteella valituista kolmannen vuoden opiskelijoista; ryhmän 30 opiskelijasta 28 oli naisia. Kuulin edeltäkäsin, että Kemerovo tarkoittaa matkaa entiseen Neuvostoliittoon, ja siitä jäänteinä olivat isäntien lähes piinallisen ylitsepursuava vieraanvaraisuus sekä ne 17 nimikirjoitusta, jotka tarvittiin luentopalkkion kuittaamiseen.
Ruplan alamäki alkoi juuri ennen matkaani, mutta jostain syystä en jaksanut siitä huolestua. Matkani aikana venäläisten tuotteiden hinta nousi jonkin verran ja joidenkin ulkomaisten kaksinkertaistui, mutta ainakaan vielä ei mikään ollut loppumassa. Eräistä merkillisistä hinnoista voisi mainita, että oopperalippu tai suomalainen suklaalevy maksoivat n. kolme markkaa mutta kahvipaketti kuutisenkymppiä. Jossain mielessä olin ennen matkaani varautunut pahimpaan, joten suurimpana yllätyksenä pidän sitä, kuinka hyvää ruokaa jopa yliopiston ruokaloista saa; toinen kummastelun aihe oli ihmisten huoliteltu pukeutuminen.
Parantamisen varaakin tosin löytyy, ja ensimmäisenä tulevat mieleen yliopistojen WC:t. Maassa maan tavalla, mutta länsimaisen ihmisen on kyllä vaikea tottua ajatukseen, että vessapaperin virkaa toimittaa ikkunalaudalla lojuva vanha puhelinluettelo, josta voi repiä lehtiä tarpeen mukaan; toinen yleinen tapa näytti olevan suttupapereiden käyttäminen vielä kerran.
Mitä Siperia sitten opettaa matemaatikolle? Tietysti matematiikkaakin, mutta suurin anti lienee kuitenkin tutustuminen erilaiseen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin. Lisäksi on aina välillä hyödyllistä saada muistutus siitä, ettei täysipainoiseen elämään ehkä sittenkään tarvita aivan kaikkia länsimaiden hienouksia.
Pekka Alestalo
[email protected]