Yrjö Ahmavaaran teos Hyvinvointivaltion tabut - nykykulttuurimme kritiikki (Yliopistopaino 1998) on herättänyt voimakkaita mielenilmaisuja puolesta ja vastaan. Ahmavaara esittää, että koulutuksen taso - etenkin matematiikassa ja luonnontieteissä - on päässyt vakavasti laskemaan Suomessa ja muuallakin vallalla olevan tasa-arvoa liiaksi korostavan kasvatustieteellisen suuntauksen takia; tämä suuntaus on ottanut perusopinkappaleekseen sen, että ihmisten kyvyt ovat synnynnäisesti samat ja kaikki ovat samoin koulutettavissa. Opinkappale ei Ahmavaaran mukaan ole pitävä: tilastolliseen älykkyystutkimukseen nojautuen hän on vakuuttunut älykkyyden voimakkaasta periytymisestä. Ahmavaaran mukaan tästä on seurannut, että kun kaikkien pitäisi oppia kaikkea, mutta kaikki eivät kuitenkaan esimerkiksi opi matematiikkaa, niin matematiikkaa aletaan hyljeksiä ja pitää tarpeettomana.
Ahmavaaran suorasukaiset teesit - joihin sinänsä ei ole syytä ottaa kantaa ennen kuin on lukenut itse kirjan - ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Vanha konservatiivi Seikko Eskola kiitteli Ahmavaaraa Suomen Kuvalehden numerossa 33/98, mutta kasvatustieteilijä ja lahjakkuustutkija Kari Uusikylä teilasi kirjan Suomen Kuvalehden numerossa 36/98 samoin kuin sosiologi Jeja-Pekka Roos Yliopistolehdessä 14/98.
Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta oli löytänyt kiinnostavan aiheen. Se järjesti 11. marraskuuta 1998 yleisötilaisuuden, jonka teemana olivat Ahmavaaran kirjan ajatukset. Alustajiksi oli kutsuttu professori Ahmavaara itse, fyysikko Eero Byckling, matemaatikko Olli Martio ja filosofi Pertti Lindfors. Noin sadan hengen yleisöllä oli mahdollisuus osallistua keskusteluun.
Toimikunnan ja sen pääsihteerin, tilaisuutta eloisasti juontaneen professori Harri Westermarckin suruksi ennalta odotettavissa ollut vilkas keskustelu jäi syntymättä. Alustajat esittivät peräjälkeen näkemyksiä, jotka lähinnä tukivat Ahmavaaran käsityksiä. Muutamat yleisöpuhujat toivat esiin Ahmavaaran kirjan ilmeisen heikkouden: mielipiteiden tueksi esitetyt faktat ovat hajanaisia, lähteet usein sanomalehtiartikkelin tasoisia. Pääosin tunnelma tilaisuudessa oli kuitenkin yksimielinen. Koulutuksen, etenkin matemaattis-luonnontieteellisen, tasoa olisi kohotettava, matematiikan arvostusta kasvatettava muiden kuin alaan vihkiytyneiden keskuudessa, matematiikan kansainvälisissä vertailuissa kovin pientä tuntimäärää kouluissa lisättävä. Mutta tilaisuus itse tietysti antoi oman todistuksensa matematiikan arvostuksesta ja sitä kohtaan tunnetusta mielenkiinnosta: Ahmavaaran kanssa eri mieltä olevat eivät ehtineet tai viitsineet tulla paikalle.
Matti Lehtinen