"Monet eivät osaa esimerkiksi perusmatematiikkaa. Ensimmäisen asteen yhtälöistä suuri osa ei ole koskaan kuullutkaan."

Jyväskylän Teknisessä ammattioppilaitoksessa elektroniikkaa ja tv-tekniikkaa opettava elektroniikan lehtori Jari Mansikkaviita kertoo kokemuksiaan Opettaja-lehdessä 36/97 otsikolla "Nykykoulutettu ei työssä pärjää":

"Opetushallituksen sanoma kentälle on, että opetusta on laaja-alaistettava, mutta samalla huolehdittava erikoisosaamisen laadusta ja kaikki tämä tietysti entisin tai peräti vähenevin resurssein... Koulutusajan väheneminen yhdistettynä yleissivistävien opintojen voimakkaaseen lisääntymiseen on auttamatta merkinnyt varsinaisten ammatillisten aineiden supistamista...

-Oppilaitosten välisen tiukan kilpailun myötä tarjotaan valtava määrä kursseja, joilla ei ole mitään tekemistä ammatin oppimisen kanssa. Pilkkionginta- tai bridgekurssit ovat tietenkin hauskoja, mutta mitä sähköosaston opiskelija niistä hyötyy? Uskomatonta, että ammatillisen koulutuksen kehittämisen päätavoite tänä päivänä on, että oppilailla on koulussa hauskaa!

-Tässä leikitään vakavilla asioilla, eikä opettajien pitäisi suostua tällaiseen pelleilyyn. Meidänhän pitäisi kasvattaa ihmisiä, jotka pystyvät tulevaisuudessa elättämään itsensä omalla työllään.

-Oppilaat tulevat, menevät ja olevat miten itse tykkäävät eivätkä tee kouluajan ulkopuolella yhtään mitään, vaikka viikosta 8 tuntia pitäisi suorittaa erilaisia etätehtäviä." Todisteena tason laskusta Jari kertoo, että luokan keskiarvo putosi edellisestä vuodesta yli numerolla, vaikka hän piti oppilailleen täsmälleen samat kokeet kuin aiemminkin.

"-Nuorten asenteet ja koko järjestelmä on pielessä. Ilmeisesti ammatillisessa opetuksessa alkavat nyt näkyä ne vuosikerrat, jotka ovat olleet peruskoulussa vapaavalintaisuuden tullessa muotiin. Monet eivät osaa esimerkiksi perusmatematiikkaa. Ensimmäisen asteen yhtälöistä suuri osa ei ole koskaan kuullutkaan."

Tuomo Kiisseli kirjoittaa Alueuutisissa nuorten passivisuudesta liikunnan suhteen:

"Tietokonesukupolvi haluaa liikkua enää ainoastaan internetissä"

"Suomen 15-vuotiaat pojat liikkuvat vähiten koko Euroopassa,... Lapsena omaksuttu liikunnan vieroksuminen näkyy jo nykyisissä kolmikymppisissämme: he ovat työterveyslaitoksen selvityksen mukaan roimasti huonokuntoisempia kuin edellinen sukupolvi."

El País, matematiikan opetus - ja Suomikin mainitaan ohimennen

Suuri espanjalainen päivälehti El País käsittelee viikkoliitteessään 9.11.1997 matematiikan opetusta, tarkemmin sanoen pelkoa, jota monet tuntevat matematiikkaa kohtaan. Lehti julkaisee kappaleen hiljattain ilmestyneestä Hans Magnus Enzensbergerin kirjasta "El diablo de los números" ja haastattelee mm. Madridin Complutense-yliopiston prefessoria Miguel de Guzmánia, joka korostaa uteliaisuuden herättämisen sekä matematiikan kauneuden ja sen tuottaman mielihyvän merkitystä matematiikan opetuksessa. Myös Suomi pääsee mukaan artikkelissa, de Guzmán mainitsee, että hänen kirjansa "Aventúras matemáticas" on käännetty monille kielille, "muun muassa kiinaksi ja suomeksi". De Guzmán jatkaa: Matematiikan merkitys persoonallisuuden kehittymiselle on, että se opettaa ajattelemaan.

Helsingin Sanomat uutisoi 28.11.1997:

Lastenpsykiatri huolissaan tietotekniikan vaikutuksista lapsen psyykkiseen kehitykseen

Tietokonemaailma voi muuttaa lapsen ajattelua

Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen on esittänyt huolestumistaan Tietotekniikan päivillä:"...Jos oppii ennen murrosikää käyttämään tietokonetta, perusajatteluun voi tulla tietotekniikan mukainen toisenlainen symbolijärjestelmä." Tamminen haluaakin esittää hiukan kärjistäen kysymyksen, ollaanko tietotekniikan myötä siirtymässä loogisesta ajattelusta fragmentaariseen, sirpaleiseen merkkiajatteluun...
Kun lapsi viettää paljon aikaa tietokoneen äärellä, Tammisen mukaan käyttöön alkaa liittyä jo tunteita koneen tietomaailmaa kohtaan. Toisin kuin aikuinen tai murrosiän ohittanut nuori, lapsi tulee riippuvaiseksi tästä prosessista...
Psyykkisen kehityksen päämäärä on vapautua inhimillisestä tunneriippuvuudesta itsenäistymällä, mutta tietotekniikkaan juuttuneella lapsella itsenäisyys voi vaihtua koneriippuvuudeksi, jolla on Tammisen mukaan huolestuttavia piirteitä myös lapsen moraali- ja viettikehitykseen. "Vain ihmissuhteiden ja inhimillisen vuorovaikutuksen kautta opitaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kone ei voi opettaa. Jo nyt on nuorisorikollisuudessa nähty merkkejä siitä, että tekijä ei ole edes tiennyt syyllistyneensä rikokseen."
Tamminen kertoo myös järkyttyneensä huomattuaan miten helposti internetissä voi saada eteensä esimerkiksi kovan luokan lapsipornografiaa.

Yliopisto 19/97 haastattelee Paavo Haavikkoa. Tässä muutamia otteita Haavikon vastauksista:

Tiedepolitiikasta:
"- On siinä nyt jotakin kasvamassa, kun on tajuttu, että Suomi on muuttumassa myös matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osalta Euroopan viimeiseksi erämaaksi, jossa elää iloinen, soittava ja laulava kansa jolla on suuri menneisyytensä soittavana ja laulavana kansana."

Suomen pahimmat ongelmat:
"-Se, että kulttuurisen rappion takia kaikki asiat ovat erillisiä ja erilliskysymyksiä olivat ne millä alalla tahansa, ei osa orgaanista kulttuuria. Suomalaista nuorta ei voida eikä yritetä kouluttaa osalliseksi kulttuuriin koska sellaista ei ole. Koulutusta kyllä on, loputtomasti."

Luovasti lahjakkaiden koulutuksesta:
"-... Uutta luova lahjakkuus on aina vaara kaikelle sille mitä valtarakenteet ovat saaneet kootuksi...Suomen kokoisessa ja näköisessä maassa erityislahjakkuudet ovat niin harvoja ja harvinaisia, että vanhemmat voisivat unohtaa koko käsitteen.
-Menestys taas on monen asian summa, ja lahjakkuus sekä näkyy että saa asianmukaista vastustusta. Suomalaisen yhteiskunnan ihanne on tasapäisyys."