Lehdistökatsaus ja tilastoja

Sosiaaliministeriön vakuutusosaston ylijohtaja Tarmo Pukkila väitti Helsingin Sanomissa matematiikan tutkintojen tason romahtaneen. Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala vastasi väitteeseen: "Suomalaisten laskutaito on aivan kohtalaista tasoa. Lukiossa vain valitaan pitkä matematiikka liian harvoin, samoin fysiikka ja kemia." (Helsingin Sanomat 14.2.1997).

Mikä sitten on tilanne tilastojen valossa? Matematiikkaa koskevissa keskustelussa käytetään Helsingin Sanomien pääkirjoitustasoa myöden väitettä, että lukiolaisista puolet valitsee pitkän matematiikan - sitä, kuinka harva sen suorittaa, ei kerrota. Oheiset tilastot selvittävät asian.

Kuva 1 kertoo, että pitkän matematiikan kirjoittajien kokonaismäärä ei ole lisääntynyt vuonna 1996. Huomattava osa oppilaista on sen sijaan siirtynyt kirjoittamaan sen ylimääräisenä pakollisen sijasta. Kuva 2 osoittaa selvästi, että pitkän matematiikan ylimääräisenä kirjoittaneet eivät ole panostaneet tähän; heidän arvosanajakaumansa on surkea verrattuna pitkän matematiikan pakollisena kirjoittaneiden jakaumaan.

Kansainvälisiä vertailuja

"Mathematics
... On the other hand, the range varies from an average of 2.6 hours per week in the case of Finland to an average of 6.1 hours per week in Switzerland---and these averages are over 12 years of general education."

UNESCO julkaisi vuonna 1986 selvityksen "The Place of Science and Technology in School Curricula: A Global Survey". Alussa todetaan, että Euroopasta 30 maata palautti kyselyn ja kaikkia paitsi kolmea voitiin käyttää tilanteen analysointiin - esimerkiksi Italian tietoja ei voitu käyttää, koska Italiassa kukin koulu voi päättää, miten tunteja jaetaan eri aineiden kesken, joten mitään selviä lukuja ei ollut saatavana. Matematiikkaa opiskellaan kaikissa maissa kaikilla tasoilla. Raportti toteaa, että keskimääräiset tuntimäärät vaihtelevat Suomen 2,6 viikkotunnista Sveitsin 6,1:een. (Tunti tarkoittaa raportissa 60 min). Melkein 6 tuntia keskimäärin koko kouluajan tarjoavat raportin mukaan Valkovenäjä, Bulgaria, Ranska, silloinen DDR, Puola, Romania, Ukraina ja Venäjä - kun taas Suomi, Tanska, Norja ja Ruotsi omistavat matematiikalle vähän yli puolet edellisestä määrästä.

Skandinavia erottuu siis aivan omaksi alueekseen matematiikan opiskelun vähäisyyden suhteen. Mikäli Skandinavia jätetään keskiarvosta pois, nousee tutkimuksessa mukanaolleiden muiden maiden matematiikan tuntien keskiarvo esim. 1-2-luokkalaisilla 4,35:stä 4,72:een, 3-6-luokkalaisilla 4,43:sta 4,76:een, 7-9-luokkalaisilla 3,89:stä 4,06:een. Tutkimuksen jälkeen on Suomessa tosin lisätty tunti ala-asteelle, mutta tämä nostaa Suomen keskiarvon luvusta 2,6 vain lukuun 2,72 ja jumbosija säilytetään. Merkittävää on, että Sveitsin tuntimäärä 3-6-luokkalaisille on 2,5 kertaa Suomen vastaava tuntimäärä, vaikka Sveitsissä on neljä kotimaista kieltä.

OECD:n tutkimuksen mukaan vuonna 1993 Suomessa käytettiin 7,3 prosenttia bruttokansantuotteesta koulutukseen, tämä oli OECD maiden korkein yhdessä Kanadan kanssa. Suomessa koulutus kestää pidempään kuin OECD-maissa keskimäärin ja ikäluokasta kouluttautuu useampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Esimerkiksi keskiasteen koulutuksessa oli 17-vuotiaista Suomessa 91% ja keskimäärin OECD-maissa 75%.

Newsweek esitteli numerossaan 2.12.1996 kansainvälisen matematiikan ja luonnontieteiden osaamisvertailun tuloksia. Tutkimus oli harvinaisen suuri, noin 500 000 oppilasta 41:stä maasta otti osaa kokeisiin. Matematiikassa keskiarvo oli 513 ja kärkipään maat löytyivät Aasiasta: Singapore 643, Etelä-Korea 607, Japani 605, Hong Kong 588. Euroopasta sijoittuivat hyvin Belgia, Tsekin tasavalta, Slovakia, Sveitsi, Hollanti, Slovenia, Bulgaria, Itävalta, Ranska ja Unkari pistein 565-537. Ruotsi selvisi keskitasoon, Norja ja Tanska sen alapuolelle, huonoimmat olivat Kuwait, Kolumbia ja Etelä-Afrikka 354. Suomi ei osallistunut.

Yhteenvetona OECD:n ja UNESCO:n siteeratuista tutkimuksista voidaan todeta, että rahaa käytetään eniten ja matematiikkaa opiskellaan vähiten Suomessa. Sveitsi on johtava maa, paitsi matematiikan arvostamisessa kouluopiskelussa, myös Nobelin palkinnoissa ja patentoiduissa keksinnöissä (väkilukuun suhteutettuna).

Koonnut Marjatta Näätänen
ylioppilaskoetilastot: Yrjö Yrjönsuuri, Matematiikka ylioppilastutkinnossa, PM/10.12.1996