Matematiikan soveltaminen on kiehtovaa!

Peruskoulutukseni on ns. puhtaassa matematiikassa, jolta alalta väittelin v. 1980. Sivuaineinani opiskelin laajasti fysiikkaa. Väittelyni jalkeen tein n. neljä vuotta tutkimustyötä väitöskirjani aihepiirin tiimoilta mutta sitten seurasi huima hyppy tuntemattomaan.

Elettiin tietotekniikan voimakkaan murroksen aikaa. Tietokoneiden, erityisesti henkilökohtaisten työasemien saatavuus oli parantumassa dramaattisesti, erilaiset automaatiojärjestelmät, robotiikka ym. korkean teknologian ihmeet olivat näkyvästi esillä tiedotusvälineissä. Halusin päästä tästä kaikesta jotenkin osalliseksi ja matematiikan osaamiseni tarjosi siihen yllättäen oivan tilaisuuden, kun Teknillisessä korkeakoulussa toimiva tutkimusprojekti tarvitsi matemaatikkoa rakentamaan kolmiulotteisen avaruuden pintojen tietokonepohjaisia esitys- ja visualisointimenetelmiä. Seurasi reilun kolmen vuoden oppiaika tietotekniikassa ja matematiikan soveltamisessa, jonka huipentumana omiin matemaattisiin ideoihin perustuvat koneen osien tietokonemallit eräänä päivänä väikkyivät fotorealistisina kuvina työaseman kuvaputkella. Käydessäni vuosia myöhemmin katsomassa elokuvan Terminator 2, tunsin nostalgista ylpeyttä siitä, että itseasiassa tiesin varsin tarkkaan millaisille matemaattisille ideoille filmin parhaat erikoisefektit perustuivat.

Seikkailuni jatkui myöhemmin Rolf Nevanlinna-instituutissa, jossa tehtäväni oli käynnistää keinotekoisten hermoverkkojen matemaattinen tutkimus. Opin, että lentokenttien metallin paljastimessa, alkeishiukkasten etsimisessä ja proteiinimolekyylien kolmiulotteisen rakenteen selvittämisessä voidaan käyttää samanlaisia matemaattisia menetelmiä, ja että käsinkirjoitettujen numeroiden automaattista tunnistamista ja matkapuhelimen kuuluvuuden parantamista voidaan ajatella saman ongelman eri puolina.

Toiveeni siis toteutui ja olen voinut aitiopaikalta seurata uusimman teknologisen murroksen etenemistä. Pääsylipun tälle haastavalle mutta kiehtovalle ja hauskalle ajelulle on tarjonnut matemaattinen osaaminen. Toisinaan olen selvinnyt yliopiston peruskurssien tiedoilla mutta useammin kuitenkin uudet kysymykset ovat vaatineet kokonaan uusien matematiikan alojen opiskelua. Koska matematiikan soveltamisessa on myös tärkeää tuntea sovelluskohteen taustaa, ei uuden oppiminen ole rajoittunut vain matematiikkaan. Taito omaksua uusia abstrakteja järjestelmiä ja kyky asioiden teoreettiseen hahmottamiseen on käytännön laskutaidon ohella ollut työni kannalta matematiikan opiskelun hyödyllisintä antia. Kun manuaalit ja tuotteet vanhenevat yhä nopeammin, tulee kyky täsmälliseen ajatteluun ja uusien ideoiden tehokkaaseen omaksumiseen aina vain tärkeämmäksi.

Lasse Holmström
Rolf Nevanlinna -instituutti
Helsingin yliopisto