Matematiikkalehti Solmun etusivu

Marja Nevanlinnan kirjoitus Helsingin Sanomissa 22.10.2006

Lahjakkaista lapsista

Muiden kuin musikaalisesti tai liikunnallisesti lahjakkaiden lasten omia luokkia tai kouluja näytetään melko yksimielisesti vastustettavan. Yleisin argumentti vetoaa yleisopetuksen sosiaalistavaan vaikutukseen.

Kokemuksesta kouluissa kuitenkin tiedetään, että yksinäisiksi siellä jäävät tavalla tai toisella erityiset lapset, jotka eivät löydä omanlaistaan vertaisryhmää. Ihminen etsii ja kaipaa kaltaistaan seuraa. Ystävät ovat useimmiten taustaltaan ja taidoiltaan yhdenveroisia. Kehitysvammaisilla on hauskinta keskenään, urheilijat, taiteilijat ja muusikot seurustelevat omissa porukoissaan.

Lapset kiusaavat toisiaan koulussa. Kiusankohteeksi kelpaavat keskiarvosta poikkeavat, jotenkin erilaiset lapset. Iso koko, lihavuus, kömpelyys, sellainen älykkyys, joka ei ilmene hallitsevana suunsoittona riittää niille, joille toisten erilaisuus on uhka.

Niinkin voi käydä, että opettaja kiusaa lahjakasta oppilasta puuttumalla muiden kuullen tämän kirjakielisiin, pikkuvanhoihin puhemaneereihin tai pakottamalla tämän etenemään tasatahtia muun luokan kanssa. Ison luokan epävarmalle opettajalle suulas, älykäs, opettajan opetukset kyseenalaistava oppilas on uhka. Opettajaa uhkaa auktoriteetin menettäminen muidenkin oppilaiden edessä.

Lahjakkaiden erityisopetuksen vastustajat vetoavat opetussuunnitelman tarjoamiin eriyttämisen ja yksilöllistämisen mahdollisuuksiin. En tunne yhtään tapausta, jossa valistunut peruskoulun opettaja etenisi yhden oppilaan kanssa integraalien tai Platonin tai Shakespearen maailmoihin.

Lahjakas lapsi, jonka pelkkä läsnäolo ärsyttää muita, ei sosiaalistu koulussa. Hän oppii tasapäistämään itsensä, pitämään taitonsa piilossa. Tämän voi oppia niin hyvin, että koko peruskoulussa vietetty aika on hukkaan heitettyä oppimismielessä. Jos valistuneet vanhemmat ymmärtävät valita hyvän lukion lapselleen, niin pelastus voi löytyä silloin, muuten voi olla koko oppimisen herkkyysaika ohi.

Me emme enää kyseenalaista kehitysvammaisten oppivelvollisuutta. Se on jopa vuoden pidempi kuin yleisopetuksen oppilailla. Tämä on meistä oikein ja hyvä. Erilaiset ja yleisestä poikkeavat oppijat tarvitsevat itselleen sopivaksi räätälöityä opetusta.

Lahjakkailla täytyy olla samat oikeudet vertaisryhmiin ja samat kehittymisen mahdollisuudet kuin älykkyyskäyrän toisella ääripäälläkin. Ei se ole muilta pois eikä siinä ole mitään pelättävää.

Marja Nevanlinna
Erityiskasvatuksen ammattilainen
Kirkkonummi


Solmu © 2006 Matematiikkalehti Solmu
24.10.2006 ISSN 1458-8048 Tekijänoikeudet