Juha Nikulaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa 1.4.2005

Peruskoulu heikensi osaamistasoa

Matematiikan opetus Suomessa on viime aikoina puhuttanut. Menestys Pisa-tutkimuksessa on tuonut kiitosta samalla kun korkeakoulut valittavat, että opiskelijoiden matematiikan osaamisen taso ei riitä alkuunkaan. Mistä johtuu ristiriita?

Olen 12-vuotisen koulu- ja 5-vuotisen yliopisto-opiskelun jälkeen opettanut matematiikkaa 37 vuotta ennen viimekesäistä eläkkeelle lähtöäni. Lisäksi opetin monena kesänä ehtoja saaneille koulukkaille matematiikan perusasioita. Perspektiiviä siis riittänee. Ja se perspektiivi auttaa myös selittämään ristiriitaa.

Yksinkertaisimmillaan selitys on luettavissa nykyisistä peruskoulun opetussuunnitelmista. Niistä on karsittu huomattavan paljon sitä matematiikkaa, jota tarvittaisiin jatko-opiskeluissa. Ja kun peruskoulu ei anna riittävää pohjaa, on lukiossa vaikeaa täyttää korkeakoulujen vaatimuksia.

Monet niistä laskuista, jotka ehtolaiseni 60-luvulla selvittivät kohtuullisen helposti ovat nykyperuskoulaisille mahdottomia. Ei siksi, että he olisivat huonompia kuin neljänkymmenen vuoden takaiset "kohtalotoverinsa" vaan siksi, että heille ei ole opetettu niitä.

Miksi sitten ei ole opetettu? Vieritän kerettiläisesti syyn ylistetyn peruskoulun niskaan. Aloittaessani kokopäiväisen opettajan uraani syksyllä -68 sain pahimmillaan 43 noin 11-vuotiasta villikkoa samalle tunnille. Vanhempia ikäluokkiakin oli lähes yhtä paljon omissa ryhmissään. Monet senaikaiset helppoina pidetyt koetehtävät olisivat nykyisellään liian vaikeita.

Syy on se, että silloin oli rinnakkaiskoulujärjestelmä. Paremmin käytännän aloille orientoituneet menivät kansalaiskouluun oppimaan käden taitoja. Teoreettispainotteiseen oppikouluun hakeutui siis valikoitunut joukko, vieläpä karsinnan eli pääsykokeen perusteella. Karsintaa tapahtui vielä oppikoulun aikanakin. Ellei lukeminen millään maistunut, siirtyi lukuhaluton kansalaiskouluun. Viestit sieltä kertoivat siirtyjän osalta erinomaisesta kehityksestä.

Nykyiset opetussuunnitelmat on pakko sopeuttaa valikoimattoman joukon mukaisesti. Siis sellaiseksi, että kaikilla on ainakin teoreettiset mahdollisuudet selvitä peruskoulusta kunnialla. Siksi on pakko karsia jatko-opinnoissa tarpeellista aineistoa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että kaikesta kehusta huolimatta peruskoulu nykyisellään on henkistä väkivaltaa osalle lapsista. Vuosien ja vuosikymmenien aikana olen surukseni todennut lukuisien innokkaiden ja oppimishaluisten nuorten putoavan kelkasta viimeisten luokkien aikana ja ajautuneen täydellisesti sivuraiteelle.

Eteeni on tullut esimerkiksi sellaisia poikia, joilla kädet ovat aina likaiset, koska he korjailevat mopoja ja muita koneita vapaa-aikoinaan. Hiukan toisella kymmenellä he osaavat purkaa mopon moottorin, korjata sen viat ja koota sen uudelleen ilman aikuisen apua. Mutta kun peruskoulu vaatii, että on osattava hyvin matematiikkaa ja kieliä, jotka kuitenkin ovat heille (ei toki kaikille "mustakourille") ylivoimaisia. Heistä olisi tullut alallaan huippuluokan ammattilaisia toisenlaisella koulutuksella. Nyt heitä näkyy maleksimassa Alkon nurkilla kyselemässä, jos joku toisi pullon.

Vuoden 1985 uudistus, jossa jätettiin pois tasokurssit, oli yksi syy nykyiseen tilanteeseen. Uudistusta markkinoitiin sillä, että kaikille on taattava "lukiokelpoisuus". Kun lahjakkaat pojat, ryökäleet, valitsivat niitä helpoimpia tasokursseja. Järjestelmä ei siis ollut tasapuolinen eikä demokraattinen. Paljon siinä olikin korjattavaa. Mutta miksi ei voitu poistaa huonoja puolia ja jättää jäljelle hyviä? Opettajilta kyselemällä olisi saatu tieto karsittavista ja säilytettävistä.

Vaikka nyt onkin menetetty paljon sekä teoreettisia että käden taitojen lahjakkuuksia, ei kaikki sentään ole hukassa. Peruskoulu voidaan halutessa muuttaa vieläkin sellaiseksi, että se antaa onnistumisen elämyksiä kaikille. Siihen vain tarvitaan poliittista tahtoa.

Juha Nikulainen
eläkkeellä oleva matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori
Mänttä