Ensilumi oli vasta satanut maahan, ja päivän mittaan tuprutteli lisää, kun Suomen uljas Baltian tie -matematiikkakisajoukkue valmistautui Puolan-matkalle täynnä rohkeutta ja intomieltä taistella isänmaan puolesta. Joukkueen kokoonpanoon kuuluivat Mikko Harju, Tuomas Hytönen, Mikko Leppänen, Hannu Niemistö ja Vesa Riihimäki. Myös visaisiin kombinatoriikan ja geometrian tehtäviin valmistautuneelle ryhmälle ei tuottanut vaikeuksia osoittaa, että Suomesta valittavan viisihenkisen edustusjoukkueen asumuksista kolmen ympäri voitaisiin konstruoida pallo, jonka säde olisi viisi metriä. Tämän ehkä yllättävän teoreeman paikkansapitävyys oli helposti perusteltavissa yleisesti tunnetulla olemassaololauseella, joka koski Päivölän kansanopistoa, matematiikkavalmennuksen keskusta. Sen vakituiseen asujaimistoon kuuluivat nämä kolme, Tuomas, Mikko L. ja Vesa, ja siellä oli suoritettu kisajoukkueen valinta vajaa kuukausi aikaisemmin.
Kolmikko lähti lumiselta pihalta yhä tihenevässä tuiskussa matkaan autolla, jota ohjasi matemaattisten projektien legendaarinen voimahahmo Kullervo Nieminen, joka myös osallistuisi kisamatkalle tarkkailijana. Seutulan lentokentällä saatiin kasaan loput joukkueesta, Mikko H. ja Hannu sekä joukkueen johtaja Kerkko Luosto ja varajohtaja Jari Lappalainen. Lennot olivat lumipyryn ansiosta myöhässä, joten joukkue sai viettää odotettua pidemmän ajan lentokentän jännittävässä kansainvälisessä ilmapiirissä.
Ennen pitkää noustiin kuitenkin ilmaan, ja miellyttävän lentomatkan jälkeen päästiin lumisateisesta Helsingistä sateiseen Varsovaan, jonka lentokentällä kaksihenkinen vastaanottokomitea oli koko illan valmistellut saapumista. Toinen näistä oli joukkueen viehättävä opas Patrycja Pienkos, joka lähti johdattamaan pitkän matkan uuvuttamia sankareita Harctur-hotellille, joka toimisi heidän tukikohtanaan seuraavan viikonlopun. Perillä odotti ravitseva slaavilainen iltapala, jonka energiasisältö ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Muu joukkue sai yhteisen huoneen, kun taas Vesa lähetettiin vakoojaksi ruotsalaisten ja tanskalaisten keskuuteen. Myös joukkueen johto oli ystävällisesti huomioitu helposti muistettavalla huoneella, jonka numero vastasi luvun 100 x pii lähintä kokonaislukulikiarvoa. Kaikki saivat lisäksi sponsoreiden kassit ja t-paidat sekä kisan omat paidat ja muuta asiaan kuuluvaa krääsää.
Lauantaiaamun aurinko lupasi kaunista ilmaa seuraavaksi päiväksi, jolloin joukkueella oli ohjelmassa retki etelässä sijaitsevaan Krakovan kaupunkiin. Sen kerrottiin olevan Puolan muinaisen kuningaskunnan pääkaupunki. Joukkueen johdon kanssa oli jo aiemmin sovittu, että johtajat tekisivät työtä lauantaina kilpailutehtävien valinnan ja sunnuntai-iltapäivänä niiden tarkastamisen muodossa ja kilpailijat sunnuntaiaamuna kisatehtävien merkeissä. Diili oli vaikuttanut kaikin puolin reilulta, joten kilpailijat saattoivat hyvällä omallatunnolla viettää päivän kulttuurihistoriallisten elämysten parissa. Näihin kuului useita kauniita katedraaleja, kuninkaanlinna, katettu kauppakatu ja tultasyöksevä lohikäärme. Poutainen syyssää oli myös suosiollinen.
Sitten koitti suuri päivä, jona kansakunnan toivojen oli määrä pyrkiä palauttamaan isänmaan kunnia kesäisten Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten laihan tuloksen jälkeen. Kisapaikalle yliopiston matematiikan laitokselle kuljettaessa lausahti vierellä kulkevan Ruotsin joukkueen jäsen toiselle rohkaisun sanoja hyvällä englannin kielellä: "What could possibly go wrong!" Suomenkin uljaat matemaatikot yrittivät omaksua toiveikasta asennetta, vaikka äkkiseltään mieleen nousikin useita vastauksia äskeiseen kysymykseen. Kaksikymmentä ongelmaa käsittävä kisatehtäväsarja ratkottaisiin ryhmätyönä, ja joukkueelle tarjoutui vielä tilaisuus lyhyen, mutta ytimekkään strategiapalaverin pitoon, ennen kuin koitos alkaisi. Kullekin joukkueelle osoitettiin oma luokkahuoneensa ongelmien ratkaisua varten, ja ryhmä kävi työajan alettua ahneesti tehtävien kimppuun.
Neljän ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen kaikki oli kilpailijoiden osalta ohi. Siitä eteenpäin Suomen menestys olisi korkeampien voimien käsissä, käytännössä Kerkon ja Jarin sekä tuomariston. Taivaalle oli jo kerääntynyt pahaenteisiä pilviä, jotka kohta laskivat voimistuvan vesisateen kilpailijoiden niskaan. Joku kuuli ruotsalaisten olleen ratkaisuihinsa tyytyväisiä. Mallivastauksiin perehdyttyään joukkue lähti kuitenkin tutustumaan Varsovaan ruotsalaisten ja oppaiden kanssa.
Samanhenkinen ohjelma jatkui myös seuraavana päivänä, jolloin tutustumiskohteisiin kuuluivat vanha kaupunki sekä uudempi kuninkaanlinna. Pääkaupungin siirtämisestä oli vastuussa Ruotsin kuningas Sigismund III Wasa, jonka patsas katseli pylväännokasta vanhan kaupungin elämää. Mikot olivat jo edellisenä iltana tutustuneet saksalaisten seurassa puolalaiseen elokuvateatteriin Truman Show'n merkeissä. Loppujoukkue paransi jo ennestään lämpimiä suhteita rakkaimpaan kilpakumppaniin Ruotsiin yhteisellä vierailulla Varsovan keskikaupunkia majesteettisena hallitsevaan neuvostokansan lahjoittamaan Kulttuuripalatsiin, jonka yläterasseilta avautui näköala yli öisen suurkaupungin.
Illalla oli sitten vuorossa tulostenjulkistamisgaala juhlaillallisineen. Läsnä olivat kaikkien yhdentoista Itämerta ympäröivän osanottajamaan ja -alueen joukkueet. Voiton vei Latvia, jota hyvänä kakkosena seurasi Viro. Kolmannen sijan kaappasi kotijoukkue Puola. Valitettavasti numerosijojen palkitseminen päättyi siihen, eikä maailma saanut vielä julkisesti kuulla Suomen uljaasta neljännestä sijasta. Joukkueen johto oli jo tuloksen paljastanut, aluksi Jarin arvoituksellisin sanoin: "Ikinä ennen ei olla voitettu Ruotsia - tänä vuonna me ollaan aika tyytyväisiä. Aina ennen me ollaan oltu kuudensia, paitsi viime vuonna seitsemänsiä - tänä vuonna me ollaan aika tyytyväisiä. Me ollaan saatu näistä kisoista semmosta 63-65 pistettä - tänä vuonna me ollaan aika tyytyväisiä. Monet muutkin on yleensä saaneet sitä luokkaa - tänä vuonna ne ei ole niin tyytyväisiä." Suomi oli siis saavuttanut neljännen, kaikkien aikojen parhaan sijansa kokonaispistemäärällä 67/100, vain pisteen verran pronssista ja viisi kullasta jäljessä. Ruotsi oli kuudennella sijallaan toistakymmentä pistettä perässä. Rakas vihollinen oli sinä päivänä entistä rakkaampi.
Ainoa harmin aihe oli se, ettei Suomen tulosta huomioitu mitenkään, vaan palkinnot lahjoittanut Texas Instruments oli jo jakanut kaikki liikenevät laskimet. Sivupöydällä oli iso kasa banaaneja. Olisivat ne voineet edes sellaiset jakaa, kunhan vain olisivat kutsuneet Suomen uljaan joukkueen yleisön eteen. " Sitten kutsumme paikalle Chiquitan edustajan jakamaan seuraavat palkinnot. - Mathematics is also important in banana production..." Se vasta olisi ollut jotakin.
Seuraavana päivänä päästiin vielä kerran matkustamaan Varsovaan jo tutuiksi tulleilla ruuhkabusseilla. Sankarit luulivat retken tulleen jo hoidetuksi kotiin, kun lipuntarkastaja yllätti porukan rysän päältä. Olihan kaikilla tietenkin järjestäjien antamat bussiliput - mutta runsaasta retkeilyhenkisestä matkavarustuksesta tulikin tarkastajan mukaan lisämaksu. Siitä selviydyttyä ei enää mikään estänyt joukkueen kotiinpaluuta. Patrycjan hyvästelemistä oli jo etukäteen harjoiteltu opettelemalla lausumaan puolaksi "Do widzenia!".
Sinivalkoiset siivet lennättivät kisajoukkueen takaisin kotimaan kamaralle. Helsingissä satoi edelleen lunta, ja kapteeni ilmoitti koneen ensin laskeutuvan kiertoradalle odottelemaan ruuhkan selkiytymistä alailmakehässä. Punainen matto oli ilmeisesti pesussa, koska sitä ei oltu levitetty, mutta menestyksekäs kisamatka oli, yhtä kaikki, päättynyt onnellisesti.
Tuomas Hytönen
[email protected]