Otsikkokuva

Humanisti matematiikan pauloissa

Musiikkitieteen tohtori Seppo Heikinheimo nimitti itseään sukunsa mätämunaksi, koska ei ymmärtänyt matematiikkaa. Heikinheimon tarkoitus lienee ollut ironisoida niitä, jotka mittaavat ihmisarvoa matemaattisella suorituskyvyllä.

Heikinheimon myrkkynuoli osui sikäli oikeaan, että harva tieteenala herättää niin kaksijakoisia reaktioita kuin juuri matematiikka. Jos kerrot päivällispöydässä opiskelevasi psykologiaa, nyökkäilee kuulija hajamielisesti. Jos taas mainitset harrastavasi matematiikkaa, vierustoveri joko mykistyy kunnioituksesta - tai parkuu inhosta. Käyriä, yhtälöitä, hyi!

Yhtäällä teollisuuden edustajat hoputtavat koululaisia eksaktien tieteiden pariin, ja toisaalla tunnettu aikakauslehti julistaa kaikkien aikojen vähiten seksikkääksi ammatiksi - tilastotieteilijän. Numeroita, taulukoita, kamalaa!

Heikinheimo tiesi varmasti itsekin, etteivät matematiikan perustaidot oikeasti ole ylivoimaisia. Heikinheimo analysoi työkseen kokonaisia orkesteripartituureja, joten epäilemättä hän olisi selviytynyt myös muutamasta matematiikan kurssista. Eri asia sitten on, miten paljon aikaa matematiikkaan kannattaa tai pitää uhrata riittävän matemaattisen yleissivistyksen saavuttamiseksi.

Matemaatiikan perusteiden hallinta avaa oven yllättävän moneen suuntaan. Sellainen yleisavain on sääli jättää pelkästään insinöörien taskuun. Esimerkiksi biologit havainnollistavat bakteeripopulaation lisääntymistä differentiaaliyhtälön avulla. Yhteiskuntatieteilijä taas voi perehtyä vaikkapa ympäristöinvestointien kustannus-hyöty-laskelmiin helpommin, jos matemaattinen esitystapa ei ole vierasta. Matematiikan lainalaisuuksiin pohjautuvia kvantitatiivisia metodeja käytetään kielitieteessäkin.

Ehkä epidemian tavoin levinnyt matematiikkakammo johtuukin siitä, että kaavat käyttötarkoituksineen eivät useinkaan aukene ensi silmäyksellä. Risukasan näköistä yhtälöä avatessaan voi lohduttautua sillä, että minkä tahansa formaalin sääntökokonaisuuden oppiminen vie aikaa. Katsokaa klassisen baletin harrastajia: yhtä ainoaa ojennusta hiotaan vuosikausia. Piirtäjät keskittyvät päivästä toiseen anatomian tarkkaan kuvaukseen. Matematiikan opiskelijat ruttaavat paperitolloja ja katkovat lyijykyniä. Prosessi on silti sama: yritä, erehdy, älä anna periksi.

En sano tätä kaikkea siksi, että huutaisin samassa kuorossa elektroniikkayritysten johdon kanssa. Sanon näin siksi, että itse vielä yläasteella vieroksuin matematiikkaa. Jos joku olisi tuolloin sanonut, että tulen suorittamaan yliopistomatematiikan cum laude -kursseja, olisin nauranut makeasti. Voi ei, minäkö!

Valitsin kuitenkin pitkän matematiikan, ja ensi säikähdyksestä toivuttuani saatoin todeta, että matematiikan opiskelua voisi verrata lenkkeilyyn. Ensin ei huvita lainkaan, sitten hengästyy ja luulee nääntyvänsä, mutta lämmettyään ei halua lopettaa. Kylmässä suihkussa olo on jo autuas. - Kokemus innosti valitsemaan matematiikan sivuaineeksi vielä yliopistossakin, talous- ja yhteiskuntatieteitten rinnalle.

Työskenneltyäni sekä tutkimusapulaisena, toimittajana ja vielä markkinoinnin parissa olen huomannut, että matematiikan "sisälukutaitoa" olisi saanut olla enemmänkin. Oman alan jatko-opinnot antoivat lopullisen sysäyksen palata matematiikan opintoihin: taloustieteen ja -politiikan analysoinnissa matematiikka on toimiva apuväline.

Siis takaisin Heimolan taloon, yliopiston matematiikan laitokselle.

Nyt sitten harmittelen, että en opiskeluaikoinani malttanut lukea matematiikkaa muutamaa kurssia pitemmälle. Opintoihin kiinni pääsee toki uudelleenkin. Aikuisikäisen opiskelijan ongelma vain on se, että aikaa vievänä ja keskittymistä vaativana oppiaineena matematiikka edellyttää perheenäidiltä loppumatonta organisointia. Muutama puurokattilallinen on palanut pohjaan, kun äiti on unohtunut seikkailemaan n-ulotteiseen avaruuteen.

Tilanteeni taitaa silti olla parempi kuin sillä isoäiti-ikäisellä sukulaisellani, joka aikuiskasvatukseen erikoistuttuaan toimi vanhus- ja vammaistyön parissa. Tämä numerokauhuinen perushumanisti törmäsi alansa ammattikirjallisuuteen, josta ei enää selvinnyt ilman tilastotieteen alkeiskursseja. Lähes kuusikymmenvuotias nainen ähki aikansa laskuharjoituksissa ja totesi sitten hämmästyneenä:

- Mutta eihän tämä ole lainkaan hassumpaa! Ihan turhaan tätäkin on puoli vuosisataa vältellyt... missähän järjestetään Matematiikkaa Mummuille -kursseja?

Mai Allo
VTM, free lance -toimittaja, perheenäiti, jatko-opiskelija


Solmu 2/1998-1999
Last modified: Fri Jan 29 10:22:28 EET 1999