Maassamme on viime vuosina tehty suuria koulumuutoksia, kuten pienten koulujen lakkauttaminen, luokaton lukio sekä koulujen oma alueellinen profiloituminen. Näitä on perusteltu koulututkimuksilla, joihin on osallistunut aktiivisesti Jyväskylän suuri kasvatustieteellinen tutkijaryhmä. Tutkimuksia on uutisoitu esim. "Suuret koulut ovat tehokkaita", "Luokaton lukio säästää rahaa", "Mikkelin alueella on korkea matematiikan taso", ks. Solmu 1/1997-1998. Tänä kesänä ovat Jyväskylän kasvatustieteilijät aloittaneet kesälomien aikaan Helsingin Sanomien yleisönosastossa kirjoittelun ylioppilastutkinnon lopettamiseksi. Kasvatustieteen professori (eläkk.) Erkki Viljanen (23.6.) aloitti ehdottamalla, että lukion päättötutkinto katsottaisiin ylioppilastutkinnoksi. Englannin lehtori Erkki J. Ertola vastasi Viljaselle (9.7) ja perusteli ylioppilaskirjoitusten säilyttämisen tarpeellisuutta opettajien antamien arvosanojen inflaatiolla. Viljanen jatkoi (21.7): "Lukuisten tutkimusten mukaan lukion päättötutkinnon arvosanojen ja yo-kirjoitusten väliset korrelaatiot ovat erittäin korkeita... Näin ollen toinen näistä arvioista on tarpeeton. Lukion päättötutkinnon arvosanat antavat oppilaiden koulumenestyksestä yhtä luotettavan kuvan kuin yo-kirjoitukset." Lisäksi Viljanen viittaa sekä oppiaineiden että opettajakategorioiden eriarvoisuuden säilymiseen ylioppilaskirjoituksiin liittyvinä kielteisinä vaikutuksina. Lehtori Veli Pusa puolestaan kirjoitti (26.7), että valtakunnallisten ylioppilaskirjoitusten järjestämisellä aikaansaadaan eri lukioissa varsin yhtenäinen arvostelu ja se osoittaa yo-kirjoitusten arvon oppilaiden tasapuolisen arvostelun takeena.
Dimensio 2/93 tarjoaa tutkimustuloksia väitteiden pätevyyden tarkistamiseksi. Fil. lis. Erkki Rosenberg esittää jatkuvan huolestumisensa kouluarvosanojen yhteismitattomuudesta: "Toinen opettaja on tavattoman tarkka arvostelussaan ja antaa niukasti pisteitä ja käyttää matalia arvosanoja, toinen taasen jakelee pisteitä heti, kun jotakin on kirjoitettu, ja viljelee arvosana-asteikon yläpäätä." Väitteensä perusteluksi Rosenberg esittää kahden koulun A ja B tulokset esittämällä sekä kouluarvosanat että ylioppilaskirjoitustehtävissä saadut pisteet. Kouluarvosanan 10 saaneet saivat kirjoituksissa täydet pisteet eli 60 (koulu A), pisteet 39, 49 (koulu B). Kouluarvosanan 9 saaneet saivat pisteitä väliltä 41-56 (koulu A), väliltä 14-43 (koulu B), kouluarvosanan 8 saaneet saivat pisteitä väliltä 39-59 (koulu A), väliltä 13-30 (koulu B), kouluarvosanan 7 saaneet saivat pisteitä väliltä 39-45 (koulu A), väliltä 2-21 (koulu B), arvosanan 6 saaneet kirjoittivat pisteitä väliltä 16-40 (koulu A), 4-23 (koulu B), arvosanan 5 saaneet 19 (koulu A) ja 4 (koulu B). Koulussa A arvosteltiin siis kovin tiukasti, koulussa B taas arvosanoja sai helpolla, erot ovat melkoiset, kuten edellä näkyy! Näitä ongelmia ei korrelaatiokerroin paljasta ja itsekukin voi vain arvailla, millaiset arvosteluerot koulujen välillä olisi ilman ylioppilastutkinnon tasoittavaa vaikutusta. Kouluarvosanojen ja ylioppilastutkinnon korrelaatiokertoimet vaihtelevat melkoisesti myös oppiaineittain, selviää Rosenbergin esittämistä taulukoista. Keväällä 1992 korrelaatiot kouluarvosanojen ja tutkintotulosten välillä vaihtelivat fysiikan 0,434:stä pitkän englannin 0,808:aan.
Lopputuloksena huomataan siis, että korrelaatiot eivät ole kovin korkeita, ne vaihtelevat, eikä kouluarvostelu ole yhtenäistä. Paljon puhutun tasa-arvon kannalta on valtakunnallisesti yhdenmukainen oppilasarviointi jatko-opintoja varten oppilaiden oikeusturvan varmistamiseksi tarpeellinen. Esitetyt perustelut ylioppilastutkinnon lopettamiseksi eivät näinollen ole päteviä.
Ylioppilaskirjoituksia käsittelee myös kirjailija Marianne Alopaeus Suomesta Ruotsiin muutettuaan kirjassaan "Drabbad av Sverige", suom. "Ruotsin pauloissa" jo vuonna 1983:
"Nyt puhun joka tapauksessa vanhalle kotimaalleni, jonka toivon osaavan valita tarkasti, missä jäljitellä Ruotsia. Tämä toivomus kattaa laajan alueen. Kielen kohteliaisuuspronominin poistamisesta kuntaliitoksiin saakka... Toivomukseni koskee lastenkasvatusta, koulujärjestelmää, suvaitsevaisuutta huumeidenkäyttöä kohtaan, nuorisorikollisuutta, väkivaltarikoksia... Älkää jäljitelkö ruotsalaista koulua. Älkää ryöstäkö lapsilta heidän luokkahuoneitaan, ja jos olette sen jo tehneet, antakaa ne heille takaisin. Antakaa opettajien kiertää, ei lasten. Antakaa lasten pitää luokkahuoneensa, pöytänsä, paikkansa. Älkää poistako ylioppilastutkintoa! Vielä Suomella on jäljellä oikea ylioppilastutkinto: kirjalliset, koko valtakunnalle yhteiset kokeet - jotka julkaistaan maan sanomalehdissä... Erityisesti hyvintoimivat koulut, joissa "arvostetuissa ammateissa" toimivien vanhempien lapset näyttävät viihtyvän ja joissa jengityranniaa ei esiinny, ovat viranomaisten silmätikkuna. Julkinen valta taistelee niitä vastaan, eliminoi ne, toinen toisensa jälkeen. Saman vainon alaiseksi joutuu suosittu Adolf Fredrikin musiikkikoulu Tukholoman keskustassa. Kaikilla lapsilla ei valitettavsti ole musikaalista erityislahjakkuutta - siispä on sietämätöntä, että eräillä on ja että tämä lahjakkuus otetaan huomioon ja sitä rohkaistaan. Musikaaliset lapset marssitetaan muihin kouluihin, jakakoot lahjakkuuttaan vähemmän musikaalisille, se on tasa-arvoisempaa... Ja sosiaalidemokraattinen opetusministeri antaa lausunnon lehdistölle: 'Ei ole vanhempien asia valita koulua.' Olen iloinen siitä, että en ole - enkä ole ollut - vanhempi Ruotsissa."
Alopaeuksen kirjoituksessa mainitun musikaalisen lahjakkuuden suhteen ei Suomessa ole ongelmia - Suomessa hyväksytään sekä musikaalinen että urheilullinen lahjakkuus ja näillä aloilla pitkälle päässeitä ihaillaan. Teksti alkaa kuitenkin tuntua tutummalta, jos sana "musiikki" vaihdetaan "matematiikkaan"...
Miksi siteeraan näinkin pitkästi kirjailijaa, kun kyseessä on mielipide koululaitoksesta? Hyvillä kirjailijoilla on herkkyyttä, jonka avulla he pystyvät aistimaan ajan hengen, myös sen, mitä se tulee tuomaan mukanaan lähitulevaisuudessa. Taiteilijan intuitio olisi yhteiskunnan kannalta erittäin arvokas tulevaisuuden ennustaja. Herkkiä, poikkeavia yksilöitä tulisi kuunnella hyvin tarkaan varsinkin aikoina, jolloin maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen eivätkä entiset eväät enää auta. Kaiken kukkuraksi Alopaeuksen tekstissä ei ole edes kyse ennustamisesta, vaan hän näki omin silmin, miten kielteisiin tuloksiin Ruotsissa oli päädytty. Meillä on toistettu Ruotsin kokeiluja, mutta vielä on ylioppilaskirjoitus jäljellä. Säilyttäkäämme se. Ruotsia on hyvä matkia, mutta vain sillä edelllytyksellä, että valitaan ne asiat, joissa he ovat onnistuneet eikä niitä, jotka ovat selvästi menneet pieleen.
Marjatta Näätänen
Helsingin yliopisto
matematiikan laitos