Tämän vuoden kansainväliset matematiikkaolympialaiset - IMO, International Mathematical Olympiad - pidettiin Taipeissa, Taiwanissa 10.--21.7. Suomea Taiwanissa edustimme me, (eli Suomen joukkue Mikko Harju, Tuomas Hytönen, Tuomo Hyyryläinen, Riikka Kangaslampi, Hannu Niemistö ja Tomas Östman,) varajohtajamme Jouni Seppänen sekä tietysti joukkueemme johtaja Matti Lehtinen.
Kilpailumatkamme alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä aikaisin lauantaiaamuna 11.7. Ensin lensimme Lontooseen ja sieltä Hongkongin kautta Taipeihin. Lentokentällä vastassa oli joukko nuoria iloisia kiinalaisia, heidän joukossaan myös oppaamme Chia-lun Kuo. Kentällä meille jaettiin nimilaput, joita meidän piti kantaa kaulassamme koko Taiwanissa olon ajan; laput toimivat eräänlaisina "IMO-passeina" joita näyttämällä pääsimme sisään niin ravintolaan, museoihin kuin kilpailuhalliinkin. Loppumatkasta nämä laput saivat nimen Official Tourist Certificate - niin kyllästyneitä kaikki niihin olivat.
Taipeissa kilpailujen isäntänä toimi New Taiwan Normal University. Yliopiston koko alue oli meidän käytössämme: asuimme campuksella, ruokailimme yliopiston ravintolassa, käytimme hyväksemme urheilukenttää ja oleskelutiloja. Yliopistoalue oli suljettu ulkopuolisilta, portista sisään pääsi vain näyttämällä IMO-passiaan.
39. kansainvälisten matematiikkaolympialaisten viralliset avajaiset järjestettiin tiistaina 14.7. Taipei International Convention Centerissä. Tilaisuudessa saimme kuulla klassista musiikkia sekä idästä että lännestä erään paikallisen collegen taidokkaan orkesterin soittamana, ja puheita pitivät niin Taiwanin valtiovallan, IMO-organisaation kuin kilpailun sponsoreidenkin edustajat.
Varsinainen kilpailu vei kaksi aamupäivää. Ensimmäinen kilpailupäivä oli keskiviikko 15.7. ja toinen torstai 16.7. Kilpailut alkoivat kumpanakin päivänä yhdeksältä aamulla, ja aikaa tehtävien tekoon oli 4,5 h. Ensimmäisen 30 minuutin aikana oli lupa jättää kirjallisia kysymyksiä jurylle, joihin sitten se sitten saattoi harkintansa mukaan vastata. Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus ratkaista tehtävät 1--3 ja tehtävät 4--6 toisena päivänä. Kilpailut järjestettiin kahdessa salissa campuksen alueella. Tunnelma salissa kokeen aikana muistutti etäisesti ylioppilaskirjoituksia - jännitys, stressi ja varsinkin tehtävien vaikeustaso vain olivat moninkertaisia kotoisiin koitoksiimme verrattuna.
Toisenkin kilpailuajan ollessa ohi meille koitti vapaus. Heti ensimmäiseksi me pääsimme katsomaan baseball-ottelua. Tai no, itse baseball taisi siinä touhussa jäädä toissijaiseksi, taiwanilaisille tärkeämpää tuntui olevan pelaajien kannustaminen: metelöinti, rummutus, viheltäminen, taputtaminen, torvisoittokunta, cheerleaderit...
Aikaisin perjantaiaamuna suuntasimme 14 bussin letkana Taipeista kohti etelää ja Taichungin kaupunkia. Meidät vietiin tutustumaan paikkaan nimeltä National Museum of Natural Science. Kyseessä oli valtaisa museo, josta löytyi kaikkea Verne-teatterista näyttelyyn Taiwanin alkuperäiskansasta. Lounaalla museossa saimme ensimmäistä kertaa ruokailuvälineiksi pelkästään puikot. No, meiltä suomalaisilta touhu sujui kohtuullisen näppärästi - mitä nyt Tuomas sai pari kertaa kanankoiven syliinsä - mutta varsinkin arabimaiden pojilla näkyi olevan melkoisia vaikeuksia.
Seuraavan päivän vierailukohteina olivat National Palace Museum ja Taipei Astronomical Museum. Museoista emme ehkä saaneet aivan kaikkea mahdollista irti, kaikki tekstit kun olivat vain ja ainoastaan kiinaksi. Olo oli sama kuin joskus pienenä lukutaidottomana naperona; täytyi tyytyä vain katselemaan kuvia ja ihailemaan kauniita esineitä. National Palace Museumin upeassa puutarhassa viihdyimme 38 celsius-asteen helteestä huolimatta pitkään ja hartaasti. Vesiputoukset, kaarisillat, mustat joutsenet, piskuiset kameleonttiliskot ja lammikossa uivat valtaisat keltaisen ja oranssin väriset kalat vangitsivat puutarhassa kulkijan epätodelliseen tunnelmaansa - ainakin matematiikka oli sieltä hyvin kaukana. Saapuessamme illalla takaisin campukselle kaikki ryntäsivät kohti kilpailuhallia: tulokset olivat saapuneet! Suomen joukkue ei tänä vuonna tosin voi saavutuksillaan ylpeillä, ainoan kunniamaininnan Suomelle toi Hannu Niemistö. Yhteispisteissä hävisimme ikävästi Ruotsille, mutta olimme sentään parempia kuin tanskalaiset. Sunnuntaina vierailimme joukolla vielä Information, Science & Technology Exhibitionissa. Paikka olisi varmasti ollut aivan mielenkiintoinen, jos olisimme olleet alle kymmenvuotiaita ja kiinankielentaitoisia. Iltapäivällä lähdimme omalla porukalla oppaamme Chia-lunin kanssa paikallisella bussilla Chiang Kai-shek Memorial Halliin. Se on Kiinan tasavallan (eli Taiwanin) ensimmäisen presidentin kunniaksi pystytetty muistohalli, jonka alakerrassa on presidentistä kertova museo, ja yläosaa hallitsee presidentistä tehty valtava patsas. Osuimme paikalle juuri sopivasti nähdäksemme patsaan edessä tapahtuvan vahdinvaihdon. Tapahtuma oli ehkä lähempänä taidetta kuin sotilaiden marssia, niin tarkasti hiottuja valkopukuisten kiinalaissotilaiden liikkeet olivat.
Palattuamme takaisin campukselle saapuivat Matti ja Jouni omasta hotellistaan tervehtimään meitä. Keskustelimme tehtävistä, saimme omat ratkaisumme takaisin ja tarkastelimme tuloslistaa. Myöhemmin illalla he poistuivat jälleen, ja me siirryimme oppaiden organisoimaan "Crazy/Dancing Partyyn". Bileiden aluksi oli järjestetty Pau Hsiu Chiu - muinainen kiinalainen parinmuodostusmeno. Perinteen mukaan naimattomat naiset heittävät parvekkeelta olkansa yli punaisen kukista tehdyn pallon alhaalla odottavaan miesjoukkoon, ja siitä miehestä, joka saa pallon kiinni, tulee pallon heittäneen naisen aviopuoliso. Tämän perinteen mukaisesti juhlissa viisi vanhoihin kiinalaisiin asuihin pukeutunutta tyttöä heitti pallonsa poikajoukkoon. Pallot kiinni saaneet pojat puettiin myös kiinalaisiin asuihin, ja sitten he saivat kiivetä lavalle nostamaan "morsiamensa" hunnun ja katsomaan, kuka sen alla oli. Näin sai Tuomaskin itselleen liettualaisen morsiamen... yhdeksi illaksi.
Maanantaina 20.7. olikin sitten jo päätösjuhlallisuuksien aika. Dr. Sun Yat-sen Memorial Hallissa katseltiin aluksi kilpailuista koostettu video ja siirryttiin sitten virallisempaan ohjelmaan: mitalien jakoon ja kiitospuheisiin. Suurimmat aplodit sai tietysti Iranin Omid Amini, joka sai täydet pisteet jokaisesta tehtävästä ja oli siten paras kaikista kilpailun osanottajista. Päätösjuhlan ohjelmaan kuului myös taiwanilaisen akrobaattiryhmän huikeita temppuja, joita sai seurata kirjaimellisesti henkeään pidätellen. Virallisen päätösjuhlan jälkeen siirryimme vielä juhlaillalliselle Howard Plaza -hotelliin, missä saimme maistella niin rapuja ja ostereita kuin levää ja bambuakin.
Viimeisen illan/yön vietimme asuinrakennuksemme oleskelutilassa pelaten mafiosoa hyvin kansainvälisellä joukolla, mukana oli suomalaisten lisäksi ihmisiä ainakin Unkarista, Taiwanista, Israelista, Georgiasta ja Saksasta. Muuten matkan aikana olimme eniten yhdessä ennestään tuttujen ruotsalaisten, samalla lentokoneella Taiwaniin tulleiden espanjalaisten, samassa bussissa ekskursioille matkustaneiden saksalaisten sekä georgialaisten kanssa. Georgialaisten kilpailijoiden kanssa osa joukkueemme jäsenistä jakoi myös huoneensa.
Tiistaina olikin sitten edessä enää kotimatka. Aamupäivällä pakkasimme tavaramme - yritimme saada koko omaisuutemme mahtumaan takaisin matkalaukkuun ja jättää torakat ja muut öppiäiset laukun ulkopuolelle. Iltapäivällä hyvästelimme meitä uskollisesti paikasta toiseen luotsanneen Chia-lunin ja nousimme koneeseen. Yhdessä espanjalaisten, norjalaisten ja unkarilaisten kanssa lensimme Taipeistä Hongkongin kautta takaisin Lontooseen, mistä sitten saimme palata yksin sateiseen ja kylmään kotimaahan.
Suomen vuoden 1998 IMO-joukkue kiittää kaikkia matkan onnistumiseen vaikuttaneita henkilöitä ja toivottaa onnea ja menestystä ensi vuoden joukkueelle!
IMO-joukkueen puolesta
Riikka Kangaslampi